Psykologia  •  11.02.2018

Miten opettelin tilastomatematiikan?

Moikkis!

Toivottavasti kaikkien opiskelu sujuu hyvin. Itsekin olin viime vuonna näihin aikoihin palaillut Thaimaan lomalta ja saanut motivaation ja fokuksen keskitettyä lukemiseen. Tähdennän vielä, että tämä kertomus on tehty motivoimaan, antamaan vinkkejä sekä koska itseäni ainakin kiinnosti lueskella muiden lukukokemuksista 🙂 Mun tapani opiskella ei (tietenkään) ole ainut ja oikea eikä varmasti paras tai tehokkain. Jos teet jotain radikaalisti eri tavoin kuin mä ja se tuntuu toimivan sulle, niin jatka samaan malliin!

Kirjoitin ylioppilaaksi keväällä 2016. Olin ylppärien jälkeen ottanut jossain määrin haltuun pääsykoekirjan kappaleet 1-6, vaikka en vielä silloin tosissani hakenutkaan. Aloitin lokakuussa 2016 johdatus yhteiskuntatilastotieteeseen MOOC –kurssin avoimessa yliopistossa ja samalla starttasin pääsykoekirjan seitsemännen kappaleen ja järjestelmällisen opiskelun. Kurssin ansiosta kirjan alkupään asiat kertaantuivat ja sain samalla rytmiä lukemiseen. Opiskelin aluksi parina päivänä viikossa pari tuntia. Pyrin lukemaan aina yhden aiheen, kuten yhden otoksen Z-testin, tekemään siihen liittyen 1-3 tehtävää ja jatkoin sitten vasta seuraavaan. Näin varmistin todella ymmärtäneeni lukemani. Kappaleessa seitsemän meni melko kauan, koska tilastollinen testaaminen ja luottamusvälit olivat aivan uutta asiaa ja niiden ymmärtäminen tuotti hankaluuksia. Sain jopa pari itkukohtausta että miten mä ikinä pääsen sisään kun joudun lukemaan yhtä lausetta kymmeneen kertaan enkä siltikään ymmärrä. Jossain vaiheessa kuitenkin jotenkin ”napsahti” ja eteninkin ilman valtavia ongelmia aina aikasarjoihin asti. Ne sitten tuottivat päänvaivaa senkin edestä.

Joulukuussa lisäsin hieman opiskelun määrää ja olinkin joulukuun loppuun mennessä saanut lisämateriaalin laskettua läpi. Tässä vaiheessa mulla oli vielä haasteita useissa tehtävissä ja vastauksiakin joutui katsomaan aika tiheää tahtia. Jäin kuitenkin lomalle rauhallisin mielin. Olin aloittanut opiskelun niin aikaisin juuri siksi, että voisin nauttia täysillä kauan odotetusta reissusta. Lisäksi olen aina ollut sellainen tyyppi, että teen mieluummin rauhassa vähän kerrallaan kuin intensiivisesti ja kiireellä. Reissun jälkeen motivaatio oli hetkellisesti todella alhaalla, sillä olisin tahtonut vain kiertää maailmaa. Pikku hiljaa kevään mittaan draivi kuitenkin kasvoi ja lopulta tein töitä enemmän kuin minkään eteen koskaan. Pieni muistutus siis sinnekin: ei hätää jos aina ei huvita <3

Aloitin laskemaan vanhoja pääsykokeita vuodesta 2015 taaksepäin, joka ei näin jälkiviisaana ollut ehkä paras tekniikka. Olisi kenties ollut parempi aloittaa vanhemmista ja edetä tuoreempiin. Uudemmat kokeet ovat ehkä selkeämpiä kuin vanhemmat, joten voi olla, etten olisi osannut tehdä vanhempia yhtä hyvin. Kun olin päättänyt hakea psykalle, törmäsin vuoden 2014 kadonneet kaupungit –korttipelitehtävään, joka herätti tällöin mussa suurta kauhua. Kun sitten keväällä yritin ensi kertaa tehtävää, sain sen ilman apuja paria kohtaa lukuun ottamatta oikein. Se oli mulle tosi tärkeä ja motivoiva hetki ja antoi uskoa omiin mahdollisuuksiin. Toki en silloin vielä täysin ymmärtänyt, miten eri juttu on tehdä koe paineen alla.

Maaliskuun lähestyessä loppuaan olin jo tehnyt pariin kertaan lisämateriaalin sekä kaikki vanhat pääsykokeet jotka eteeni sain. Olin myös lopettanut työt melkein kokonaan ja laskin varmaan noin 5-6 päivänä viikossa. Toki oli tehtäviä, joita en useasta yrittämisestä huolimatta saanut ratkaistua juuri koskaan ilman apuja. Kun aloin muistaa ratkaisuja ulkoa, siirryin laskemaan pitkän matikan todarikurssin vaikeimpia tehtäviä sekä tarkensin joitain teoriajuttuja. Kun nekään eivät enää riittäneet, siirryin vanhoihin ylppärilaskuihin. Lopulta olin laskenut kaikki lyhyen ja pitkän matikan yo-tehtävät todareihin ja tilastoihin liittyen ainakin vuodesta 1990 asti ja laskeminen alkoi tulla toden teolla korvista ulos.

En ollut tilastoja varten valmennuskurssilla, mutta olin ostanut vanhat pääsykokeet sekä Valmennuskeskuksen oman teoriakoosteen. Lisäksi olin osana facebookin kautta kerättyä lukupiiriä. Suurin apu oli kuitenkin facebookin tilastotaisto –ryhmä, josta sai vastaukset useisiin mieltä askarruttaneisiin kysymyksiin. Koin kyseisen ryhmän itselleni ikään kuin korvaavaksi yhteisöksi tilastovalmennuskurssin tilalle.

On selvää, että olen tehnyt tosi paljon ylimääräistä hommaa. Kenenkään sisäänpääsy ei edellytä minkään muun kuin pääsykoemateriaalin osaamista. Itse olin kärsimätön. Katsoin luultavasti esimerkiksi liian nopeasti ratkaisut, jos en osannut. Ratkaisu jäi varmasti jossain määrin mieleeni ja auttoi seuraavalla yrittämiskerralla löytämään nopeammin jutun jujun. Tämä ei tietenkään ole oikean oppimisen kannalta hyvä asia. No, tulipahan laskurutiinia..:D Lisäksi erilaisten tehtävien tekeminen eri materiaaleista saattaa helpottaa soveltamista sekä auttaa ymmärtämään syvällisemmin. Artikkelien saapuessa olin enemmän kuin valmis taas lukemaan ja antamaan nelilaskimelle vähän huilia.

Tarinan opetus: tein paljon töitä unelmani eteen, mutta löydän tavoistani paljon korjattavaakin. Motivaatio-ongelmat eivät tarkoita, että jotain ei lopulta haluaisi ihan täysillä. Maailman isoimmat tsempit kaikille hakijoille!!<3

-Minea

Minea

Moi! Olen Minea, 21-vuotias toisen vuoden psykanopiskelija Helsingistä. Kirjoittelen blogiin etenkin opinnoista ja opiskelijaelämästä, mutta annan myös vinkkejä pääsykokeisiin. Kiva kun löysitte paikalle, toivottavasti teksteistäni on teille iloa. Nähdään psykalla!