Miten olen kehittynyt opintojen aikana?
Oman kehittymisen arviointi on tärkeä taito. Sitä pyritään opettamaan peruskoulussa yhä nuoremmille oppilaille. Itse olen tänä keväänä päässyt pohtimaan omaa kehitystäni siitä syystä, että luokanopettaja-sivuaineeni alkaa olla valmis kokonaisuus ja nyt minun pitäisi koostaa ajatukseni kehittymisestäni sivuaineopintojen aikana. Tärkeää on pohtia sekä onnistumisia että kehityskohteita, sillä suoritetuista opinnoista huolimatta ei tietenkään koskaan ole täysin valmis, vaan kehitys jatkuu työelämässä.
Mitä olen oppinut?
Kulunut vuosi on ollut opiskelun suhteen todella antoisa, sillä erityispedagogiikan aineopinnoissa oppimisen tukemiseen on päässyt perehtymään melko syvällisesti ja sivuaineessa eli luokanopeopinnoissa on nyt kaikkien opetettavien aineiden didaktiikka käsitelty.
Tänä lukuvuonna olen tutustunut opetussuunnitelmaan entistä paremmin, oppinut tuntemaan opettajan työtä ohjaavia lakipykäliä sekä opiskellut tietoa oppimisvaikeuksista niiden biologisia taustoja myöten. Vuoden aikana olen päässyt mukaan myös moneen opetuskokeiluun tai soveltavaan projektiin, jossa vieraillaan kouluilla. Siksi koen kehittyneeni sekä tiedollisesti että taidollisesti paljon tämän vuoden aikana. Usein opetuskokeiluissa itsensä onkin jo tuntenut ihan hyväksi opettajaksi, kun on huomannut suunnitelleensa mielekkään oppitunnin ja huomannut oppimista oppilaissa.
Luokanopettajan opinnot
Luokanopettajaopintojen koontia varten työstän juuri esseetä omasta ammatillisesta kehittymisestäni ja valmiuksistani opetustyöhön. Mielestäni on hyvä ajatus opintojenkin puolesta pohtia työelämävalmiuksia jo varhain. Hienoa on ollut huomata se, että näkee jo tässä vaiheessa itsessään ammattitaitoa. Tiedän jo kasvatuksesta ja oppimisesta jotain sellaista, mitä kuka tahansa ei tietäisi.
Hassua taas on, että omaa tulevaa ammattia ajattelee koko ajan enemmän Ihan huomaamattani olen esimerkiksi tutkaillut valmiille opettajille suunnattuja työpaikkailmoituksia ja koulutuspäiviä netissä. Alitajuntaisesti suunnittelen varmaankin jo opiskelun jälkeistä tulevaisuutta, vaikka opinnoissakin varmasti kuluu vielä pari vuotta. Perusopinnot tuntuivat vielä paikoittain tylsiltä, mutta nyt toisena opiskeluvuotena opiskeluun on suhtautunut eri tavalla. Kursseista yrittää saada kaiken mahdollisen irti tulevaa opettajan työtä varten.
Paljon opittavaa on vielä edessä, mutta tämän vuoden kokemukset toivottavasti kantavat pitkälle. Isoin juttu on ollut se, että opettajan ammatti-identiteetti on alkanut kehittyä ja tulevaisuutta haluaa jo suunnitella siitä näkökulmasta. Varmuus oikeasta alavalinnasta on siis kasvanut. 🙂 Opettajaopinnot valmentavat mielestäni hyvin opettajan työhön, mutta myös koulutuksen tutkimusperustaisuutta ja menetelmäopintoja olen alkanut arvostaa uudella tavalla.
Veikkaan, että jos kyseessä olisi puhtaasti ammattiin tähtäävä koulutus, olisin jo kyllästynyt. Alan tutkimukseen tutustumisesta ja omista tutkimuksista saa todella paljon lisää arvoa opiskeluun ja laajemman, yhteiskunnallisemman näkökulman ajatteluun. Kun opettajan uraa on jonkin verran takana ja jos sattuu opetustyön kautta löytämään kiinnostavan tutkimusaiheen, pidän hyvänä vaihtoehtona myös työtä erityispedagogiikan tutkimuksen parissa.
Tästä bloggauksesta onkin hyvä jatkaa kirjoittelemaan esseetä valmiuksistani opettaa eri oppiaineita sekä yleisesti asenteesta opettajan työhön 🙂 Ja tästä lukuvuodesta (joka on jo melkein paketissa!) on hyvä jatkaa kohti ensi syksyä ja pidempää harjoittelua! Silloin toivottavasti taas huomaa kehittymistä. Tsemppiä Vakavaan ja oman osaamisen arviointiin! Nyt on mahdollisuus vielä pohtia kriittisesti mitä osaa koealueesta ja mitä ei, ja ottaa viimeiset haasteet vastaan!
-Anna