Yleisen ja aikuiskasvatustieteen opiskelu yliopistossa

Yleistä ja aikuiskasvatustiedettä opiskelevilta kysytään aina kolme samaa kysymystä.

1. Tuleeko sinusta opettaja?
2. Mitä opintoihin sitten kuuluu?
3. Mihin ammattiin valmistut?

Tässä blogitekstissä yritän parhaani mukaan vastata näihin kysymyksiin Helsingin yliopiston yleisen ja aikuiskasvatustieteen toisen vuoden opiskelijana.

Yliopistossa kasvatustieteiden opiskelusta tulee ensimmäisenä mieleen opettajakoulutus. Kasvatustieteilijöitä tarvitaan kuitenkin myös muille aloille kuin kouluihin opettamaan. Yleinen ja aikuiskasvatus on hyvä vaihtoehto, jos on kasvatustieteistä kiinnostunut, mutta open ammatti ei välttämättä tunnu omalta. Yleisen ja aikuiskasvatuksen opiskelijat sekä suurin osa tulevista luokanopettajista lukevat samaa pääainetta, eli kasvatustieteitä. Tämä tarkoittaa, että Helsingissä kuljetaan siis yhteisissä turkooseissa haalareissa, tosin uudet kasvikset ompelevat usein haalarimerkin ”minusta ei tule opettajaa”. Vastaukseksi siis ensimmäiseen kysymykseen: yleisen ja aikuiskasvatuksen tutkinnosta ei valmistu suoraan luokanopettajaksi. Maisterivaiheessa voi halutessaan suorittaa opettajan pedagogiset opinnot, jotka mahdollistavat aikuisopettajana tai -kouluttajana toimimisen.

Yleisen ja aikuiskasvatuksen opetussisältö on hyvin laaja, siksi tuohon toiseen kysymykseen vastaamisen on aina yhtä hankalaa. Opiskelu kattaa koulutuksen, kasvatuksen, työelämän, opetuksen ja oppimisen eri aloja. Kursseja riittää siis oppimisen ja opetuksen perusteista kasvatussosiologiaan tai osaamisen kehittämiseen työelämässä. Valinnaisia kursseja voi olla esimerkiksi koulutuksen sosiaalinen oikeudenmukaisuus tai mediakasvatus. Opintoja saa suunnitella ja valita hyvin itsenäisesti pakollisten opintojen jälkeen ja sivuaineiden avulla tutkinnosta saa muovattua juuri omanlaisensa. Opiskelualueen laajuuden takia kasvatustieteiden opinnot ovat muihin kasvatuksen aloihin verrattuna yllättävän teoria- ja tutkimuspainotteisia (tosin tämä saattaa johtua Helsingin yliopiston painotuksista). Yleistä ja aikuiskasvatustiedettä voi opiskella Helsingin, Jyväskylän, Lapin ja Turun yliopistoissa hiukan eri muodoissa ja pääsykokeeseen kuuluu kaikissa kirjallinen Vakava -koe, ei soveltuvuuskoetta.

Viimeinen kysymys – mikä susta tulee isona? – ei ole yhtään sen helpompi vastata kuin edellinen. Valmistumisen jälkeisiä uramahdollisuuksia on yhtä laajasti kuin opiskeltavia aineitakin. Opintojen alussa vain harvat tietävät mihin ammattiin he haluaisivat työllistyä. Kasvatustieteiden opiskelijat sijoittuvat työelämässä koulutuksen suunnittelu ja -kehittämistöihin sekä esimerkiksi organisaatioiden henkilöstön kouluttamiseen. Työnantajina voivat toimia kunta, järjestöt, oppilaitokset tai yliopisto. Esimerkkejä työnimikkeistä voi olla koulutussuunnittelija, henkilöstökonsultti, projektipäällikkö tai uraohjaaja. Sivuaineiden päättäminen voi tuntua vaikealta, koska ne määrittävät omalta osaltaan tulevaa urapolkua. Sivuaineiden muuttaminen opintojen aikana on kuitenkin yleistä ja suhteellisen helppoa. Yleinen ja aikuiskasvatus tarjoaa paljon vaihtoehtoja opintojen ja työllistymisen kannalta, mikä voi välillä tuntua hämmentävältä. Itse kuitenkin näen oman opintopolun rakentamisen ja muovaamisen ehdottomana plussana sekä taitona, jota tarvitaan myös tulevaisuudessa.