Mistä perusopetuksen opetusharjoittelu koostuu?

Ensimmäistä harjoitteluani on nyt takana kaksi viikkoa! Oletko halunnut tietää, millaisista asioista opetusharjoittelu koostuu tai kuinka harjoittelu on mahdollista toteuttaa etänä? Tässä postauksessa vastaan näihin kysymyksiin.

Harjoittelu koostuu ryhmänohjauksista, seminaareista, yhteisopettajuustunneista, seurattavista tunneista sekä oppituntien pitämisestä, jotka kaikki tapahtuvat joko Teamsin, Zoomin tai WhatsApp -videopuhelun välityksellä. Ryhmänohjaukset ovat tapaamisia, joissa ohjaavat opettajamme kertovat erityisopettajan työhön liittyvistä aiheista. Mukana saattaa olla myös henkilöitä, joiden kanssa erityisopettajat tekevät yhteistyötä. Esimerkiksi edellisellä ryhmänohjauskerralla, jossa kävimme läpi erityisopettajan roolia oppilashuoltotyössä, oli mukana myös opinto-ohjaaja, koulupsykologi ja koulukuraattori. Nämä ryhmänohjaukset ovat melko vapaamuotoisia ja ovat ainakin tähän mennessä olleet hyvin keskustelevia.

Seminaarit

Seminaarit koskevat osittain samoja aiheita kuin ryhmänohjaukset, mutta kantavana teemana niissä on koulu yhteisönä ja seminaarit ovatkin yhteisiä aineenopettaja-, luokanopettaja- ja erityisopettajaharjoittelijoille toisin kuin ryhmänohjaukset, jotka ovat suunnattu aina vain tietylle aineryhmälle. Koska harjoittelu suoritetaan etänä ja Teamsin hallinta on keskeistä, niin tänä vuonna seminaareja on saanut korvata katsomalla opetusvideoita Teamsin käytöstä ja tekemällä niistä testit. Itse koin opetusvideot hyvin hyödyllisiksi ja ilman niitä olisin ollut varmasti epävarmempi pitämään oppitunteja Teamsin välityksellä. Opetusvideoiden lisäksi minun on osallistuttava vähintään yhteen seminaariin. Aion osallistua ainakin tekijänoikeuksia koskevaan seminaariin, sillä koen, että siitä aiheesta tarvitsen lisää tietoa. Muita teemoja seminaareissa ovat koulun toiminta, opettajan arki, erilaiset oppijat, TVT ja opettaja. Jokaisesta näistä aiheista on useampi seminaari, joka koskee aina rajatumpaa aihetta teeman sisällä. Esimerkiksi koulun toimintaan liittyen seminaareja on kiusaamisesta, oppilashuollosta, kestävästä kehityksestä sekä rehtorin ja opinto-ohjaajan työnkuvasta.

Yhteisopettajuus

Yhteisopettajuudella tarkoitetaan sitä, että töitä tehdään työparin kanssa yhdessä tasavertaisesti. Yhteisopettajuuteen kuuluu opetuksen suunnittelu, toteutus ja arviointi. (NMI Bulletin 3/2017) Harjoitteluun kuuluisi kaksi yhteisopettajuustuntia niin alakoulussa kuin yläkoulunkin puolella. Etänä varsinaisten yhteisopettajuustuntien järjestäminen esimerkiksi luokanopettajan tai aineenopettajan työparina on haasteellista, joten korvaamme ne kirjallisena tehtävänä. Kuitenkin yhteisopettajuutta tulee jossain määrin harjoiteltua, sillä suoritan harjoittelun yhdessä toisen opiskelijan kanssa: suunnittelemme ja toteutamme oppitunnit yhdessä. Lisäksi koen, että yhteisopettajuus toteutuu jossain määrin myös ohjaavan opettajan kanssa, sillä jaamme oppilaita keskenämme ja vuorottelemme sitä, kuka opettaa ketäkin ja mitä aihetta. Esimerkiksi yhdellä matematiikan tunnilla jaoimme oppilaat niin, että yksi oppilas kertasi kanssani koneen välityksellä kymmenylityksiä ja -alituksia ja samaan aikaan ohjaava opettajani laski muiden oppilaiden kanssa kirjan tehtäviä.

Seurattavia tunteja kuuluu alakouluosuuteen 20 ja yläkouluosuuteen 15. Ero siitä syystä, että ala-asteen puolella oppitunnit kestävät 45 minuuttia ja yläasteen puolella 75 minuuttia. Seurattavilla tunneilla havainnoimme ohjaavan opettajamme toimintaa ja opetusta joko Teamsin tai WhatsAppin videopuhelun kautta. Samalla tarjoutuu mahdollisuus hieman tutustua oppilaisiin vaikkakin olen kokenut sen jäävän vähälle seuratessani oppitunteja koneelta/kännykältä. Tunteja seuraamalla saa hyvin kuvaa erityisopettajan työnkuvasta ja ideoita siihen, millaisia opetusmenetelmiä ja -välineitä voisi itsekin opetuksessaan käyttää. Yleensä olen valinnut aina yhden asian, jota havainnoin seurattavalla tunnilla ja olen vaihdellut sitä tunneittain. Havaintojani olen kirjannut itselleni ylös. Ohjaavan opettajani tuntien lisäksi olemme seuranneet opiskelijoiden kanssa toistemme tunteja, mikä on tarjonnut mahdollisuuden vertaispalautteen antamiselle. Harjoitteluni on nyt kahden viikon jälkeen siinä vaiheessa, että olen suorittanut kaikki alakoulun seurattavat oppitunnit ja seuraavina viikkoina keskitynkin pidettäviin oppitunteihin.

Kuvassa esimerkki siitä, millaisia välineitä olen kotoa löytänyt havainnollistamaan laskutoimituksia sekä kymmenjärjestelmää.

Toisella viikolla olen kuitenkin jo päässyt pitämään harjoittelijaparini kanssa kymmenen oppituntia. Ohjaavalla opettajallamme oppilaat ovat 1-3. luokkalaisia, joten myös me olemme pitäneet tunteja heille. Oppituntien pitäminen etänä on ollut opettavaista. Vaikka olenkin sijaisuuksia tehdessäni pitänyt monta oppituntia ja esimerkiksi lukemaan opettaminen on jo jotenkuten tuttua, niin etänä opetettaessa oppii aina uutta! Paljon on herännyt ajatuksia, joihin tietää jo vastauksen silloin, kun kyse on lähiopetuksesta, mutta joita täytyy miettiä uudestaan etäopetuksen kohdalla. Olen miettinyt esimerkiksi seuraavia asioita: Kuinka varmistan sen, että oppilas on tarkistanut tehtävänsä ruudulta oikein, jos en näe kunnolla, mitä hänen vihkossaan lukee? Mitä välineitä kotoa löytyy, joilla voisin asiaa havainnollistaa? (koululla usein laajat varannot, kotona ei niinkään) Kuinka ohjaan oppilasta löytämään oikean sivun tai rivin kirjasta? Missä fontissa on mallikirjaimia muistuttavat kirjaimet? Kuinka näen koko opetettavan ryhmän kerralla pienestä kamerasta? Moniin kysymyksiin ja haasteisiin vastaus on ollut se, että ohjaava opettaja toimii luokassa käsinäni ja jalkoinani. Olemme lisäksi muiden opetusharjoittelijoiden kanssa jakaneet hyviä ideoita ja oivalluksia. Lisää opetustuokioistani kerron seuraavassa postauksessa.

Toivottavasti tämä postaus antoi kuvaa siitä, millainen opetusharjoittelu on kokonaisuutena -laaja se ainakin on!

Terkuin Anni