Psykologia  •  28.09.2017

Mikä yliopisto on?

Aiheena lukio-opetuksen ja yliopisto-opiskelun erot: lukio vs. yliopisto. Kummassa on enemmän vastuuta, entä vapautta? Kummassa saa tehdä enemmän itsenäisiä valintoja, kummassa on tiukempi strukturoitu rakenne? Kumpi on raskaampaa, kumpi vaatii enemmän työtä?

Lukiolaisille (miksei myös joskus yliopisto-opiskelijoille…) yliopisto näyttäytyy usein pelottavana, epämääräisenä möykkynä, josta ei oikein tahdo saada selvää eikä ymmärtää mitä siihen kuuluu, millainen se on, mikä se ylipäätään on! Yliopisto voi olla yksi suuri kysymysmerkki eikä sanan määritelmäkään juuri pelasta tässä kohtaa: ”Yliopisto on tieteellistä tutkimusta tekevä ja korkeinta tieteellistä opetusta antava laitos.” (Wikipedia). Kyseinen määritelmä korkeintaan pelottaa lukiolaista entistä enemmän ja saa yliopiston tuntumaan vain etäisemmältä.

Iki-ihania Cortexin (lukuunottamatta Batmania) haalarimerkkejä!<3

Yliopisto on kuitenkin paikka, jossa tehdään tieteellistä tutkimusta ja toisaalta opetetaan tätä tietoa edelleen opiskelijoille. En osaa sanoa missä määrin yliopistot ja lukiot ovat samanlaisia, toisaalta erilaisia, mutta ainakin selviä eroja niillä on.

Yliopistossa itsenäisyys korostuu yhä lukiotakin enemmän: opinto-ohjelmaan löytyy toki suositeltu etenemissuunnitelma ja ainakin ensimmäisenä vuonna käydään oman ohjaajan kanssa HOPS-keskustelu eli laaditaan henkilökohtainen oppimissuunnitelma, mutta kaikki on silti loppupeleissä itsestä kiinni. Tavallaan sama homma siis kuin lukiossa, mutta ainakin meidän pienessä, reilun sadan oppilaan lukiossa kaikkien opintojen etenemistä seurattiin melko tarkasti, jolloin ei ollut pelkoa jäädä opinnoissa jälkeen. Yliopistossa on siis enemmän vastuuta itsellä – akateemista vapautta ja vastuuta.

Akateeminen vapaus ja vastuu voivat kuulostaa lukiosta tulevalle pelottavilta: mistä tiedän mitä kursseja pitää käydä ja koska, miten niille ilmoittaudutaan, koska tentti on ja niin edelleen. Kuitenkaan yliopistossakaan ei jää yksin, kaikkea tätä varten ovat tutorit, omat luokkakaverit, vastuuopettajat ja HOPS-ohjaajat – apua siis saa, jos sitä vain lähtee hakemaan. Varsinkin psykologian opiskelualalla apua saa keneltä tahansa, vaikkapa vanhemmalta opiskelijalta, kun vain lähtee kysymään: itse olen ollut kiinnostunut etenkin heidän sivuainevalinnoistaan.

Kaakaolla opiskelukavereiden kanssa yhtenä viimeisistä kesäpäivistä.

Lukiossa tyypillinen koulupäivä on usein yhdeksästä neljään muutamine taukoineen ja ruokatunteineen. Yliopistossa ei ole samanlaista tyypillistä päivää, vaan päivät vaihtelevat suuresti kurssien ja opetuksen tyylin mukaan: jonain päivänä luentoja voi olla kymmenestä kuuteen, toisena kahdestatoista kahteen. Luentojen päälle kuitenkin tulee usein vielä harjoitusryhmiä, ryhmätöitä, netissä tehtäviä tehtäviä ja vaikka minkälaisia vertaisarviointien tekemisiä sekä ryhmäkeskusteluja. Toisaalta luennot voivat olla kokonaan myös nettikursseja, jolloin Moodlesta löytyy luentotallenteet ja tehtävät kyseiseen kurssiin.

Kurssien suoritusmuodot myös vaihtelevat paljon, jolloin suoritukseen ei välttämättä enää riitäkään pelkkä läsnäolo tunnilla, vähäinen osallistuminen tunnilla sekä aiheesta tehtävä koe, vaan kursseihin vaaditaan usein viikon-parin jaksoissa suoritettavia tehtäviä kustakin aihealueesta sekä näiden lisäksi usein tentti (joskus erikseen kirjallisuudesta ja luennoista) ja joskus vielä vertaisarviointeja ja keskusteluja netissä. Varsinkin nettikurssien aihealueiden tehtävien palautuspäivien kanssa saa olla tarkkana, kun on neljältä eri kurssilta viikon jaksoissa suoritettavia tehtäviä tiettyyn eräpäivään mennessä.

Minä, blogin yksi kirjoittajista ja tuore psykologian fuksi Tampereelta!

Kysymys, kumpi vaatii enemmän työtä – lukio vai yliopisto, onkin melko haastava kysymys ja taas palaamme samaan seikkaan: riippuu paljon itsestä, kuinka paljon kursseja suorittaa yhdessä periodissa/jaksossa ja kuinka paljon niihin panostaa. Varmasti sekä lukiossa että yliopistossa voi polttaa itsensä loppuun ja toisaalta myös nauttia vapaa-ajasta silti pärjäten hyvin koulussa, joten yksiselitteistä vastausta tähän ei ole. Mahdottomuus yliopisto ei kuitenkaan ole, varsinkaan kun opiskelee mieleistänsä alaa, jolloin opintojakin todennäköisesti jaksaa paremmin – toisaalta voi myös tulla suurempia paineita itse opiskeluun.

En edes tämän pohdinnan jälkeen osaa sanoa kumpi on rankempaa ja työläämpää, lukio- vai yliopisto-opiskelu. Selvää kuitenkin on, että ainakin itse nautin yliopisto-opiskelusta enemmän: tietysti koska opiskelen haluamaani alaa, mutta myös opintojen tyylin ja mahdollisten sivuaineiden sekä yksittäisten mielenkiintoisten kurssien suuren valikoiman takia! Haluan opiskella kaikkea mahdollista -ajatus pukkaa usein päälle kurssitarjontaa hämmästellessä! 🙂

Emmi

Emmi