Lyhyt kertomus arjesta

Mulla on tapana pyrkiä aina etsimään kaikesta valoisa, iloinen ja hyvä puoli ja välttää negatiivisuutta kaikin keinoin. Mun motto on että asenne ratkaisee, kaikki on omasta asennoitumisesta kiinni. Mutta silti arki pääsee välillä yllättämään ja imaisee kaikki mehut. Tämä kulunut viikko on ollut yllättävän raskas, ja alistuin vihdoin eilen tästä ilopilleri mielentilastani ja myönsin, että tänään on huono päivä. Yllätyin, että kun myönsin sen että nyt en vaan jaksa olla hyväntuulinen vaan aion ihan luvalla olla vähän mörrimöykky, se paha mieli hälveni paljon nopeammin kun jos olisin koittanut jättää sen huomiotta.

Keskiviikkoisin mulla on melkoinen maratonipäivä: silloin aamu alkaa ranksalla, välissä on omia luentoja ja harkkoja ja iltapäivä saa vielä kolmen tunnin ranskan keskustelu-kurssin päälle. Kielenkäytön harjoittelu on todella hyödyllistä ja hauskaa, mutta trés uuvuttavaa. Kun on aamulla kasiin lähtenyt kouluun, rämpinyt lumihangen läpi, kiivennyt yliopistonmäen portaat ja koko päivän juossut luennolta toiselle ja sitten illalla ryömii nälkäkiukkuisena kotiin selvittämään mikä sitä hajonnutta pesukonetta vaivaa, on olo aika riutunut. Seuraava päiväkin voi lähteä vielä vähän jähmeästi käyntiin. Näin siis eilen torstaina kaikki tuntui ärsyttävän. Mutta onnkesi ihanat ystävät tsemppaa ja lopulta huomaa, että kaikki onkin taas ihan hyvin.

Nyt on perjantai, mulla ei ole mitään opetusta tänään, olen kotona viettämässä viikonloppua, lähdin kahvilaan opiskelemaan ja olen saanut jo paljon aikaan ennen aamu kymmentä. Iltapäivällä on luvassa hiihtolenkki ja huomenna vapaapäivä.

Muistathan säkin että ei aina tarvitse jaksaa olla hyvällä päällä piittaamatta yhtään vastoinkäymisistä. Välillä on ihan ok myöntää, että nyt hajottaa enkä mä vaan jaksa. Seuraavana päivänä voi mennä jo taas paljon paremmin. Tsemppiä!

-Anna