Lääkismyytit - Lääkis on putki

Ajattelin syksyn tullen aloittaa jotain uutta täällä blogin puolella. Luonteilla mulla olisikin eräänlainen julkaisusarja jossa käsittelen joitain lääkikseen liittyviä ennakkokäsityksiä/myyttejä. Ajattelin myös että olisi kiva saada teiltäkin ajatuksia ja inputtia -eli saisitte osallistua halutessanne niin, että voitte vaikka teksteihin kommentoimalla kertoa lääkismyyttejä joita haluaisitte mun sitten purkavan. Vähän niin kuin Mythbusters konsanaan 😎

Nyt ensimmäisenä vuorossa on asia jota kuulee lääkiksestä sanottavan todella paljon. Valitsin tän ensimmäiseksi myös siksi, että ajattelin lääkikseen hakemista puntaroivan kenties miettivän minkälaista lääkisopiskelu oikein on.

Jos tämä fraasi tai sanapari ”lääkis on putki” ei ole sun korviin koskaan kantautunut, niin tässä seuraa pieni termistön avaus: Lääkisopinnot poikkeavat tunnetusti todella paljon muusta yliopisto-opiskelusta ja monesti lääkikseen viitataankin lääkärikouluna. Se tarkoittaa osaltaan sitä, että meillä on paljon läsnäolopakollista opetusta, lukkarit saadaan valmiina eikä opintojen kulkuun voi juurikaan vaikuttaa. Siksi sanotaan, että lääkis on putki: sisään päästyä pakerretaan kuusi vuotta yksinomaan lääketieteen opintoihin hukutettuna ja sitten tullaan toisesta päästä ulos valmiina lääkäreinä.

Totta vai tarua? Vähän molempia sanoisin. On täysin totta, että opintojen rakenne on ennalta määrätty; esimerkiksi kurssit on käytävä niille määrättyinä ajankohtina, lukkarit tosiaan tulevat valmiiksi tehtyinä ja läsnäolopakollista opetusta on paljon. Myös tutkinto kestää sen kuusi vuotta ja sen rakenteen tietää jo alussa. Mutta jonkin verran joustovaraakin on. Esimerkiksi vaihtoon on mahdollista lähteä tietyissä vaiheissa opintoja (niiden kuukauden kesävaihtojen ulkopuolellakin). Esimerkiksi viidennen vuoden lasten- ja naistentautien kurssit ovat suosittuja suorittaa naapuri pohjoismaissa sillä ne saa silloin hyväksiluettua. Myös kirurgian kurssin voi useimmiten suorittaa ulkomailla. Tiedän myös tapauksen jossa opiskelija itse järjesti itselleen vaihdon toisen vuoden keväälle ja on edelleen oman kurssinsa mukana.

Toki tästä putkesta voi pitää taukoakin. Väliuosi on ihan mahdollinen vaihtoehto lääkiksessäkin ja jopa yllättävän yleinen. En ole itsekään poissulkenut ajatusta opintojen väliin sijoitetusta tauosta ennen valmistumista ja loppuelämän työuraa. Myös pienemmällä mittakaavalla on koulu sen verran joustavaa että usein esimerkiksi pakollisia ryhmätöitä saa kurssilaisten kesken vaihdeltua jolloin omaa lukkariaan voi muokata mieluisemmaksi. Ja valinnaisopintoja voi suorittaa niin oman kuin muidenkin tiedekuntien puolelta. Itse esimerkiksi luen ranskaa ja olen ravitsemustieteen valinnaispolulla. Monet moniammatillisemmatkin kurssikokonaisuudet kiinnostavat.

Eikä opiskelu tietenkään ole niin kokonaisena nielaisevaa työtä ettei muuta elämää ehtisi lääkiksen aikana elämään. Toki niinkin voi lääkiksen suorittaa, mutta ei todellakaan ole pakko. Toki koulu vaatii paljon ja siihen on sitouduttava, mutta vapaa aikaa on yhtä tärkeää vaalia ja pidempiäkin taukoja aina silloin tällöin sattuu. Koko kesääkään ei ole mitenkään pakollista käyttää töissä. Samoin iltojaan ei tarvitse käyttää kirjojen äärellä pärjätäkseen.

Yhteenvetona voisinkin todeta että kyllä, lääkis on aika putki siinä mielessä että koulu on hyvin ennaltasuunniteltu ja vaatii kovaa työtä. Mutta toisaalta keinoja on olemassa ja koulukin on vain yksi osa elämää.

Toivottavasti tämä avasi tätä myyttiä ja toivottavasti idea tästä sarjasta kiinnostaa. Kertokaa ihmeessä ehdotuksia tuleviin julkaisuihin!

Huom. Kaikki em pohdinnat perustuvat mun omiin kokemuksiin/havaintoihin ja siten koskevat suoranaan nimenomaan Turun lääkistä. Toki suuret linjat pätevät muuallakin ja lääkis on aika samanlainen lopulta kaikkialla.

-Anna