Lääketiede  •  22.03.2018

Lääketiede vs. "huuhaatieto"

Osana ravitsemus ja ruuansulatus kurssiamme meillä oli tänään luento joka käsitteli muun muassa median ja internetin ”tieto viidakkoa”, jonne potilas saattaa eksyä. On vaikeaa löytää oikeaa tietoa ja erottaa uutisten joukosta varsinainen, todella tutkimuksiin perustuva tieto ja se juttu, joka on lahjottu tai ihan muuten vaan hakoteillä. Tämä herätti mussa itsessäni paljon ajatuksia, ja ajattelin vähän purkaa niitä tännekin.

Musta on tosi tärkeää, että tämmöisestäkin asiasta luennoidaan jo heti opintojen alkupuolella. Loppukädessä me lääkärit olemme niitä ammattilaisia ja asiantuntijoita, joilta potilaat kysyvät ja hakevat tukea. Tulevaisuudessa tulee myös olemaan jo nykyistä yleisempää että potilas on googlannut sairauttaan ja siihen liittyviä hoitomahdollisuuksia. Varsinkin syöpää sairastavat hakevat epätoivoisesti kaikkia keinoja parantua. Tällöin he ovat erityisen herkkiä eksymään väärän tiedon viidakkoon, josta osa voi olla heidän hyvistä aikomuksistaan huolimatta heille varsin haitallisiakin jollei jopa vaarallisia.

Jo vähän alemmalla, ei niin vakavalla tasolla, ihan tavallinen -tervekin- henkilö, joka on kiinnostunut terveydestään saattaa olla hukassa valtavan tietomäärän ja mediaseksikkäiden uutisotsikoiden maailmassa. Onko vitamiinilisistä hyötyä? Tuleeko kasviöljystä paistaessa myrkkyä? Pitääkön urheilijan syödä sekä karnitiinia, kreatiinia että proteiinijauheita? Näihin löytyy niin todellista tietoa kuin sellaistakin, jota valtava rahakas bisnes pyörittää. Joskus voi olla vaikeaa löytää totuus ja toisinaan sitä ei edes ole saatavilla. Itsekin olen miettinyt näitä kysymyksiä ja olen vasta nyt lääkiksessä oppinut näihin vastauksia. Siksi pidän huolestuttavana sitä vapautta jolla tietoa voi julkaista varsinkin nettiin. Monet tubettajat esimerkiksi puhuvat terveyteen liittyvistä asioista kuin asiantuntijat vaikka todennäköisesti heidän tietonsa perustuvat puhtaasti kokemuksiin, netistä löytämäänsä ajatuksiaan tukevaan tietoon tai jopa sponsorin sanaan. Tämä sekä huolettaa että ärsyttää mua.

Eikä sille varsinaisesti mitään voi tehdä. Tärkeää on pitää yllä kriittistä (meduian)lukutaitoa ja lähdekriittisyyttä. Tuntuu vain niin voimattomalta kun ei voi varsinaisesti sanoa juuta eikä jaata. Viimeisenä kohtana nostankin esille lääkäreiden vastuun kommentoida näitä kyseenalaisia julkaisuja. Pitäisikö kaikesta virheellisestä mennä sanomaan ja korjaamaan vai onko sota täysin toivoton? Käytännössä pitää kai asennoitua siihen, että vastaanotto on se paikka jossa uskomuksia voi oikoa, ei niinkään ne kommentti palstat. Ja mikäli jotain asiaa vaikka pyydetään avaamaan täytyy yrittää pysyä tieteellisen näytön määrittämissä suosituksissa mahdollisimman kansantajuisesti ja tyhjentävästi.

Noh, tällaista vähän syvällisempää pohdintaa tähän viikon päätteeksi. Ehkä viikonlopun tenttipänttäysten jälkeinen pääsiäisloma tulee tarpeeseen.. 😀

Mukavaa viikonloppua!

-Anna

Anna

Olen 22-vuotias nelosen kandi Turusta. Opintojen ohella harrastan paljon liikuntaa, kahvittelua, kavereiden kanssa naureskelua ja mainittavan paljon myös kirjojen lukemista ja leffojen katsomista.

Tänne blogiin päätyy siis heijasteita mun arkielämästä keskittyen kuitenkin siihen lääkisopiskeluun ja opiskelijaelämään. Toivottavasti löydät teksteistäni inspiraatiota, motivaatiota tai ihan vain hyvää mieltä! Aina saa myös kysyä ja kommentoida, jos siltä tuntuu 🙂