Kuinka vaikeaa opiskelu oikiksessa oikeasti on
Kuinka vaikeaa oikiksessa oikeasti on.
Mietityttääkö oikikseen hakeminen?
Pohditko, millaista opiskelu oikiksessa tulisi olemaan?
Oikeustieteellisessä opiskeluun sisältyy paljon lukemista, mutta opiskelu oikiksessa on kokonaisuudessaan juuri sellaista kuin kukin siitä itselleen tekee. Kuvaus opiskelusta oikiksessa voi olla hyvinkin erilainen riippuen siitä kuka on kertojana. Tämä johtuu siitä, että oikis tarjoaa monipuolisia mahdollisuuksia niin opintojen suunnitteluun kuin vapaa-ajan toimintaankin. Lopputulos on opiskelijasta itsestään kiinni.
Voit esimerkiksi perusopintojen ohella suorittaa monia kieliopintoja tai vastaavasti päättää tietoisesti suorittaa vähemmän kursseja esimerkiksi hetkellisten työkiireiden vuoksi. Näin ollen arkipäivät eri opiskelijoiden kesken voivat olla hyvinkin erilaisia riippuen siitä, tekevätkö he töitä, millaisille kursseille he ovat ilmoittautuneet ja millaisessa vapaa-ajan toiminnassa he ovat mukana. Näin ollen mitään yhtä ja oikeaa kuvaa opiskelusta oikeustieteellisessä ei voi antaa. Oikis on mahdollisuuksien ja monipuolisuuden opiskelupaikka.
Haluan kuitenkin kertoa oikiksesta vähän enemmän niille, jotka pohtivat kannattaisiko oikikseen hakeminen. Useita on mietityttänyt työmäärä oikiksessa, opetusmuodot ja opiskelijaelämä.
Mielestäni opintojen etenemiseksi tehtävää työmäärää ei kannata säikähtää. Oikeustieteellisessä kurssien lukumateriaalit ovat laajoja, joten lukemista riittää. Kuitenkin hyvällä aikataulutuksella ja toimivilla opiskelurutiineilla, lukemiseen tottuu nopeasti. Lisäksi haluan muistuttaa, että mitä aikaisemmin aloittaa opiskelun seuraavaan tenttiin, sitä vähemmän työmäärää päivässä on ja aikaa jää myös vapaapäiville.
Kurssit alkavat yleensä johdantoluennolla, jota seuraavat opetukseen kuuluvat luennot. Opetukseen sisältyy myös pienryhmäharjoituksia, joiden suoritustapa on hieman vaihdellut kurssista riippuen. Yleensä pienryhmäharjoitukset ovat Helsingissä järjestetty torstaisin ja läsnäolo näissä on ollut pakollista. Luennoille osallistuminen on kurssista riippuen joko vapaaehtoista, mutta suositeltavaa tai pakollista. Tämäkin antaa hieman lisää tilaa ja vaihtoehtoja oman aikataulun suunnittelussa. Pienryhmätyöskentelyssä on usein ratkaistu alan keskeisiin aiheisiin liittyviä oikeustapauksia ja muita tehtäviä.
Tehtävät on kurssista riippuen valmisteltu ennakkoon torstain purkukertaa varten tai palautettu purkukerran jälkeen korjattuna. Näitä tehtäviä on myös kurssista riippuen palautettu ryhmätöinä tai itsenäisesti. Koen itse näiden tehtävien teon mukavimmaksi silloin, kun niitä saa valmistella ystävien kanssa yhdessä. Koen myös oppivani tällöin aiheesta eniten. Kurssit ovat yleensä päättäneet välikuulustelu ja temaattisen kokonaisuuden kokoava loppukuulustelu. Kuulusteluun valmistaudutaan osallistumalla opetukseen, valmistelemalla palautettavia tehtäviä ja perehtymällä kirjallisuuteen.
Kurssit arvioidaan yleisellä asteikolla 1-5 tai hyväksytty-hylätty. Lisäksi kurssien hyväksytty suorittaminen vaatii osallistumista hyväksyttävän pienryhmäharjoituksen tekemiseen ja läsnäolemista pienryhmätyöskentelyn purkutilaisuuksissa. Kurssien suoritustapa kuitenkin vaihtelee hyvin olennaisesti riippuen kurssista ja tiedekunnasta. Kuvasin edellä kokemuksiani ja kurssivaatimuksia Helsingin oikeustieteellisen tiedekunnan tämän hetkisistä ensimmäisen vuoden aineopinnoista.
Oikeustieteellinen tiedekunta on myös kooltaan suuri. Ainejärjestöt tarjoavat paljon erilaisia kerhoja ja tapahtumia, joista olen jo aikaisemmissakin kirjoituksissani kertonut. Näistä löytyy varmasti jokaiselle jotakin, jos vain uskaltaa lähteä rohkeasti itseään kiinnostavaan toimintaan mukaan. Uskallan väittää, ettei oikiksessa kukaan jää yksin, jos vain jaksaa etsiä vapaa-ajan kerhoista, osakunnista, valiokunnista tai muusta mahdollisesta toiminnasta itselleen sopivan yhteisön. Koen itse opiskelunkin mielekkäämmäksi kun oikeustapauksia valmistelee kaveriporukassa ja suunnitteilla on aika ajoin mukavaa yhteistä vapaa-ajan ohjelmaa.
Mukavaa talvea kaikille! 🙂
-Taija-Maija