Kokemuksia pääsykoekeväältä

Tervetuloa uuden blogipostauksen pariin! Tänään kirjoitan omista kokemuksistani keväältä 2018, jolloin hain opiskelemaan arkkitehtuuria.

Osallistuin seitsemän päivää kestävälle valmennuskurssille. Joka päivä noin yhdeksästä kymmeneen käytiin läpi päivän teoriaosio, eli esimerkiksi värioppia tai eri välineiden käyttöä. Päivän aikana tehtiin yleensä kaksi tehtävää, joista kurssin opettajat antoivat palautetta päivän lopuksi. Valmennuskurssi oli kokonaisuutena kuin pääsykoesimulaatio, mutta toki paljon rennommassa tilanteessa.

Kurssi valmisti hyvin valintakokeiden erilaisiin tehtäviin, mutta erityisesti auttoi minua jännityksen hallinnassa. Tiesin, millaiset työt olivat saaneet hyvää palautetta valmennuskurssilla, ja mitkä olivat omia heikkouksiani. Olin koko aiemman viikon treenannut samanlaisia tehtäviä suunnilleen samalla aikarajoituksella, mikä auttoi jännityksen hallitsemisessa. Myös muiden kurssilaisten töiden näkeminen helpotti, sillä kaikilla oli omat vahvuutensa ja ideansa.

Kuvissa näkyvät “pelikortit” ovat valmennuskurssilla toteutettu työ, josta sain arvosanaksi 5. Tehtävänantoa en muista aivan tarkalleen, mutta tarkoituksena oli suunnitella uudenlaiset kortit “Hullunkuriset perheet” korttipeliin. Kurssilla annettu tehtävä viittasi muutaman vuoden takaiseen samankaltaiseen valintakoetehtävään, jossa piti suunnitella 52 pelikorttia. Yksi arvosteluperusteista valintakokeissa oli kaikkien pelikorttien valmiiksi saaminen.

Kurssilla annettu tehtävä oli hyvä muistutus ajankäytön hallintaan ja arvosteluperusteisiin keskittymiseen. Jos yksi arvosteluperusteista on kaikkien korttien valmiiksi saaminen, voi jo arvata, että tehtävän toteutuksessa tulee kiire. Silloin pitää ideoida nopeasti ja lähteä rohkeasti toteuttamaan vahvimmalla osaamallaan tekniikalla.

Innostavat ennakkotehtävät

Ennen valmennuskurssia piti kuitenkin selvitä ennakkotehtävistä: aloitin ennakkotehtävien ideoimisen heti helmikuun alussa, ja aikataulutin sekä ennakkotehtävien tekemisen että matematiikan kokeeseen harjoittelun. Ennakkotehtävien aihe oli sinä vuonna vedenalaiseen teemaan sidottu:

“Tutkijat ovat löytäneet uuden valmariksi (Balaena lolligo) kutsutun noin 5 cm:n mittaisen nilviäislajin, jolla  kerrotaan olevan sekä valaiden että kalmarien ominaisuuksia. Valmarit ovat hyvin sosiaalisia ja seurustelevat hyräilemällä, jolloin ne hohtavat valoa.”

Innostuin tehtävänannosta ja päätin toteuttaa kaksi kuvaa akryyliväreillä maalaamalla. Työprosessi koostui pitkälti luonnostelusta ja suunnittelusta, mutta itse maalaaminen ja askarteleminen oli mielestäni paras osuus. Matematiikan kokeeseen harjoittelu oli työläämpi osuus, joka jatkuikin toukokuun loppupuolelle asti. En ollut itse käynyt lukiossa pitkän matematiikan oppimäärää, joten ostin halvalla eri kurssien kirjoja (lähinnä geometriaan painottuvia) ja harjoittelin itsenäisesti tehtäviä. Valintakokeet ovat tosin ensi keväänä muuttuneet, ja nyt matematiikan kokeen voi ohittaa tarpeeksi korkealla arvosanalla yo-kokeesta.

Pääsykoekevät oli hektistä aikaa, mutta siihen liittyi myös paljon odotuksia ja toiveita. Valmennuskurssilla saamani palaute ja treeni valintakokeita varten oli korvaamatonta, mutta myös itsenäinen harjoittelu oli tärkeää. Yritin joka päivä luonnostella ja piirtää, jotta pääsykokeissa tuntisin oloni varmemmaksi erilaisten välineiden käytössä.

Ensi keväänä hakeville haluaisin sanoa, että ei kannata jännittää liikaa. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta mitä mukavampi olo koetilanteessa on, sitä paremmin tehtävät myös sujuvat. Itsevarmuus kasvaa tehdessä, ja mitä enemmän jaksaa harjoitella, sitä helpompi piirustus- ja suunnittelukokeista on saada hyvät pisteet.