Kokemuksia 2,5 vuoden ajalta

Lääkistä on tullut pian käytyä kaksi ja puoli vuotta ja preklinikka alkaa ihan pian olla ohi. Ajattelin tässä postauksessa kertoa asioita, joita olen oivaltanut tämän kahden ja puolen vuoden aikana.

En opi kirjoja lukemalla. Tämä oli ensimmäinen asia, joka nousi mieleeni ilman minkäänlaista miettimistä. En ole koko lääkiksen aikana lukenut ainuttakaan kirjaa loppuun asti, enkä edes puoleen väliin. Farmiksen kirjasta luin pari kappaletta ja potilaan tutkimiskirjasta hieman enemmän. En vain opi niin. Minulle paras tapa oppia on, että kertaan asioita uudelleen ja uudelleen, ja tämä ei ole todellakaan mahdollista, jos lukisin kirjaa –hyvä jos ehtisin lukemaan kirjan edes kerran loppuun asti. Joillekin tämä toimii, mutta minulle ei.

Tänään 24 päivää jouluun!

Mun syvärit ei etene. Aloitin syvärini eli eräänlaisen pakollisen opinnäytetyön ykkösen keväällä. Nyt melkein puolitoista vuotta myöhemmin olen niiden kanssa lähes samassa pisteessä. Rasittavinta on se, että niiden etenemättömyys johtuu musta riippumattomista syistä. Olisi kannattanut valita vaikka kirjallisuuskatsaus ennemminkin kuin tutkimus, johon ei oikein ole tulijoita. Ei auta kuin olla kärsivällinen ja stressaamatta syväreitä.

Se, että osaa vastata sukulaisten kysymyksiin on niin palkitsevaa. Nyt kolmosen syksyllä olen huomannut, että olenkin osannut vastata joihinkin sukulaisten tai kavereiden esittämiin kysymyksiin lääketiedettä koskien. Aina ennen on tuntunut siltä, että on pitänyt kääntää pää kaksoissiskoani päin, joka on opiskellut lääkiksessä vuoden enemmän, ja toivoa, että hän osaa vastata. Kevään farmakologia on auttanut paljon asiaan, sillä ainakin vanhempien sukulaisten kysymykset painottuvat helposti heidän käyttämiin lääkkeisiinsä. Jee, kyllä mä jo jotain osaan!

En ole vielä oppinut lukemaan lääkärilehteä. Lääkärilehti tipahtaa postiluukusta joka viikko, mutta siitä huolimatta se päätyy paljon useammin suoraan lehtikeräykseen kuin keittiönpöydälle luettavaksi. Tuntuu, että aika ei vain riitä kaiken asian lukemiseen, ja tähän asti kurssimateriaalit ovat menneet edelle. Tiedän, että Lääkärilehteäkin olisi hyvä lukea tai edes selailla silloin tällöin, joten ehkäpä se voisi olla yksi mun uudenvuodenlupauksista??

Jouluinen Kupittaanpuisto

Terveysportin käyttö on tullut tutuksi kolmosen syksyn aikana. Ykkösellä ja kakkosella en todellakaan käynyt terveysportissa, enkä kokenut tarvetta siihen. Nyt kolmosen syksyllä Duodecimin terveysportissa oleva lääkärin käsikirja ja esimerkiksi lääketietokanta ovat tulleet tutuiksi. Ehkäpä klinikan alun läheneminen on vaikuttanut siihen, että asioita opetellessa haluaa tietää niistä myös ne asiat, jotka ovat oleellisia potilasta hoidettaessa eikä vain luentodioissa olevat pikkuruiset yksityiskohdat.

Olipa kiva kirjoittaa hieman erilainen postaus välillä. Nyt olisi vielä kaksi ja puoli viikkoa aikaa lukea mikrobilsaa, joten täytyy jatkaa lukemista! Kivaa joulukuun ensimmäistä päivää!

-Ella