KNK-kurssin fiiliksiä

KNK (eli korva-, nenä- ja kurkkutaudit) -kurssi on nyt klinikan osalta takanapäin. Kurssi oli todella hyvin järjestetty ja uskallanpa sanoa että se nousi mun lempikurssiksi tähän asti. Tykkäsin todella paljon erikoisalan monipuolisuudesta: tautikirjo kattaa infektio- ja syöpätauteja, toiminnallisia ja rakenteellisia ongelmia ja kirurgista sekä konservatiivista hoitoa vaativia sairauksia. Potilaat ovat kaikenikäisiä, mikä oli todella virkistävää. Itse innostuin erityisesti lasten kanssa työskentelystä.

Pidin KNK:lla myös käsillä tekemisestä. Korvalääkärin työkaluarsenaali on vaikuttava. Mitään ei tehdä ilman otsalamppua päässä ja potilaan tutkimiseen käytetään erilaisia peilejä, spekuloita ja skooppeja. Välillä on tarvetta korvamikroskoopille tai tähystyskameroillekin. Työhön kuuluu paljon toimenpiteitä, niin polikliinisesti tehtäviä pienempiä toimenpiteitä kuin varsinaisia leikkaussalissa toteutettavia kirurgisia operaatioitakin. Pääsin kurssin aikana katsomaan mm nenäverenvuodon tyrehdyttämistä, nielurisojen poistoa ja korvien putkitusta. Sain jopa itse tehdä reiän tärykalvoon ilmastointiputkea varten! Muhun tämä työn konkreettisuus vetoaa -monet vaivat voidaan nähdä eikä päätöksiä tehdä vain nojaamalla labrakokeiden antamaan kuvaan elimistön tilasta. Voisin hyvinkin nähdä itseni korvalääkärinä tulevaisuudessa, ainakin kurssi jätti tosi hyvän fiiliksen ja innostuksen alaa kohtaan!

Näillä fiiliksillä siirrynkin taas etäopiskelun pariin seuraavaksi kuukaudeksi. Meillä alkaa uusi kurssikokonaisuus jonka puitteissa ei kliinistä opiskelua olekaan. Seuraavan kerran potilastyötä on luvassa vasta psykiatrian merkeissä loppukeväästä.

Ja hei, tsemppiä alkaviin ylioppilaskokeisiin! You got this! 🙂