Kirurgian päivystyksistä
Kulunut viikko (ja oikeastaan mielestäni koko syksy) on ollut todella kiireistä. Koulupäivät ovat venyneet pitkiksi muun muassa harkkojen ja päivystysten takia. Meillähän on nyt samaan aikaan käynnissä neljä eri kurssia (kirurgia, anestesiologian, radiologia ja traumatologia) joten tässä yksi syy, miksi opiskeltavaa on riittänyt. Toinen syy on mielestäni päivystykset, joita pitää syksyn aikana suorittaa 40 tuntia joko neljän tai kahdeksan tunnin pätkissä. 40 tuntia saattaa kuulostaa pieneltä määrältä, mutta kun ottaa huomioon, että se pitää tehdä kaiken muun opetuksen jälkeen iltaisin, on se loppujen lopuksi aika suuri määrä työtä; kokonainen työviikko siis. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kymmenenä viikkona putkeen olet yhtenä päivänä koulupäivän jälkeen päivystämässä kello 16-20. Itselläni on nyt onneksi jo 32 tuntia kassassa, ja viimeiset kahdeksan tuntia ajattelin tehdä Porissa hajautuksessa kahden viikon päästä.
Ajattelin nyt kertoa, mitä me neljännen vuoden kandit saamme päivystyksessä tehdä. Olen nyt jokaisella päivystyskerralla tutkinut potilaita kaksistaan kurssikaverini kanssa. Se on ihan kivaa vaihtelua yksin tutkimiseen, ja toisaalta potilaita riittää enemmän tutkittavaksi, kun tutkii kaksin. Haastattelemme ja tutkimme siis potilaan ja sen jälkeen kirjoitamme hänestä tulotekstin potilastietojärjestelmään. Tämän jälkeen kerromme päivystävällä lääkärille löydöksemme ja hän lukee itse tekstin läpi. Lääkäri on tätä ennen jo itse saattanut määrätä potilaalle eri laboratorikokeita, joten vastausten tultua katsomme ne. Tämän jälkeen lääkäri käy vielä itse uudestaan lyhyesti tutkimassa potilaan ja olen ainakin aina tässä vaiheessa mennyt potilaan luokse lääkärin mukana. Tämän jälkeen yleensä yhdessä mietitään, tehdäänkö jotain kuvauksia, ja jos tehdään, niin olen yleensä saanut tehdä potilaasta lähetteen.
Lyhyesti siis sanottuna me kandit olemme päivystyksessä apuna: tutkimme potilaita, kirjoitamme tekstejä ja teemme lähetteitä. Päivystävät lääkärit hoitavat päätöksenteot, potilaiden lääkitykset ja ennen kaikkea kantavat kaiken vastuun.
Viime keväänähän sisätautien kurssiin kuuluin 20 h päivystystä, joten ei päivystyksessä olo ihan vierasta ole ollut. On ollut kuitenkin kiva huomata, kuinka paljon sitä on itse kehittynyt ihan lyhyessä ajassa. Nyt tuntuu, että meistä oikeasti on päivytyksessä jonkin verran apuakin, kun taas ensimmäisinä sisätautipäivystyskertoina teksti kirjoitettiin Wordille, jolloin siitä ei ollut hyötyä kenellekään muulle. Itse siitä oppi kuitenkin ja ainahan jostain on aloitettava…?
Viikko on nyt puolessa välissä, vähän vielä pitää siis jaksaa, jotta saa taas viikonloppuna hyvällä omatunnolla rentoutua!
-Ella