AMK tekniikan ala  •  06.08.2019

Kiireinen kesä

Kesä on vierähtänyt haalariharjoittelun ja perhe-elämän parissa, eikä blogille ole liiemmälti riittänyt aikaa. Mutta nyt kun harjoittelu lähenee loppuaan, on hyvää aikaa vähän tiivistää opittua ja miettiä, mikä arjesta oikeastaan teki niin kiireistä.

Olen oppinut haalariharjoittelussa todella paljon asioita infraprojekteista, liikennejärjestelyistä, kaivinkoneista ja erilaisista maa-aineksista. Olen ajanut ratalaatan pohjia tehdessä sekä valssijyrää että lätkää ja asentanut salaoja- ja kaapeliputkia. Lisäksi olen tehnyt viherkaistoja ja nurmikoita. Missään nimessä minulla ei ainakaan ole ollut tylsää tai yksitoikkoista, sillä työtehtävät ovat vaihdelleet parhaimmillaan (tai pahimmillaan) jopa monta kertaa päivässä.

Työmaan arki itsessään oli minulle tuttua jo ennen harjoittelua. Olen aiemmin työskennellyt linjasaneeraustyömaalla, ja työpäivän kulku ja tauotus ovat talopuolella aikalailla samoja kuin infrapuolella.

Olemme tänä kesänä olleet vaimoni kanssa ensimmäistä kertaa lapsemme syntymän jälkeen kumpikin täyspäivätöissä, ja arjen järjestely on vienyt yllättävän paljon energiaa. Poikamme päiväkoti oli heinäkuun kiinni, ja varahoitopaikka oli auki vain puoli viiteen saakka iltapäivällä. Tämä aiheutti toisinaan ongelmia, sillä tein itse heinäkuussa melko paljon ylitöitä. Myös fyysisestä työstä aiheutunut väsymys tuo oman lisämausteensa hektiseen arkeen. Työpäivän jälkeen haluaisi välillä vain nostaa jalat pöydälle ja katsoa Netflixiä, mutta lapsiperheessä siihen ei valitettavasti ole mahdollisuutta.

Väsymyksestä ja ajoittaisesta stressistä huolimatta pidän haalariharjoittelua todella hyödyllisenä ja tärkeänä kokemuksena tulevaisuutta ajattelen. Työmaan arjesta ja työtehtävistä oppii parhaiten tekemällä kyseisiä töitä itse, enkä missään nimessä uskaltaisi ajatellakaan esimerkiksi työnjohtotehtäviä ilman, että pohjalla olisi kokemusta haalaripuolen hommista.

On ollut myös todella tärkeä huomata, että asiat ovat täysin erilaisia käytännössä kuin suunnittelupöydällä. Paperilla liikenne saattaa mahtua täydellisesti paikasta, josta se ei todellisuudessa mahdu ollenkaan, tai joka on esimerkiksi vaarallinen. Lisäksi putkia saattaa löytyä maan alta silloinkin, kun on erikseen kerrottu, että kyseisessä paikassa ei pitäisi mennä mitään. Emme ole onneksi katkaisseet tänä kesänä ainoatakaan kaapelia.

Jännitin ennen töiden alkamista melko paljon sitä, miten haalariharjoitteluni sujuu, ja olen nyt sitä mieltä, että se oli täysin turhaa. Toivoisinkin, ettei kukaan ainakaan alkupään harjoittelujen tai työmaaolosuhteiden vuoksi jätä hakematta opiskelemaan rakennustekniikkaa. Haalariharjoittelusta kyllä selviää, kun keskittyy siihen mitä tekee, muistaa huolehtia myös palautumisesta ja pitää raskaimpina päivinä mielessä, että oma ura avautuu ihan erilaiselta pohjalta sitten, kun ensimmäisen kesän haalariharjoittelu on käyty.

Vili

Olen vuonna 1989 syntynyt rakennusinsinööriopiskelija Tampereen ammattikorkeakoulusta. Nautin luovasta ongelmaratkaisusta ja konkreettisesta tekemisestä, eli pääsen opinnoissani toteuttamaan itseäni erinomaisesti. Olen luonteeltani asiakeskeinen introvertti, mutta nautin kuitenkin ystävien seurasta ja hyvästä huumorista. Olen naimisissa, ja minulla on vuonna 2016 syntynyt poika. Harrastan  liveroolipelaamista ja lenkkeilyä.