Kevättalviset terveiset

Pääsykokeet on aikalailla neljän kuukauden päästä, ja tässä kohtaa on varmaan paikallaan kertoa hieman luku-urakan etenemisestä. Yritin jo elokuun puolella väkertää itselleni jonkinlaista lukusuunnitelmaa, mikä epäilemättä oli hyvä ajatus, sillä rutiinit ja järjestelmällisyys palvelevat tavoitteiden saavuttamista tällaisessa kokonaisuudessa – ainakin allekirjoittaneen kohdalla. Silloin sen laatiminen perustui enemmänkin valistuneelle arvaukselle omasta ajankäytöstäni eli kuinka paljon vaikkapa luentomateriaalien katsominen tallenteina tulee viemään aikaa suhteessa kirjallisiin materiaaleihin ja tehtäviin.

Näiden viiden kuukauden aikana olen onnistunut noudattamaan jonkinlaista järjestelmällistä epäjärjestystä, mikä tuntuukin olevan itselleni tyypillisempää, sillä se puolen vuoden takainen lukujärjestys manifestoituu käytännön toimina hyvin suuripiirteisesti. Ei pidä kuitenkaan ymmärtää väärin, toimin edelleen tiettyjä rutiineja ja kaavaa noudattaen – kyse on vain niiden soveltamisesta. Valmennuskeskuksen opiskeluun liittyviä materiaaleja noudattaen – ja niistä inspiroituneena – olen ottanut tavakseni esimerkiksi pitää oppimispäiväkirjaa. Kaikkeen aikaisempaan verrattuna se on uusi tapa, ja olen kokenut sen oikein hyödyllisenä. Olen muutenkin yrittänyt pohtia omia opiskelutekniikoitani ja haastaa itseäni opiskelijana.

Mitä kaikki edellä mainittu sitten tarkoittaa käytännössä? Luovuin jo suhteellisen aikaisessa vaiheessa esimerkiksi tehtyjen tehtävien määrää mittaavan käyrän tuijottelusta – ja olenkin jäänyt iloisesti jälkeen sen määrittelemästä tavoitetasosta. Se ei ehkä kerro omasta edistymisestäni kuitenkaan kaikkea. Aikaa – ja jaksamista myös – on käytössä rajallinen määrä, minkä takia yritänkin panostaa enemmän laatuun. Valitsen siis tässä kohtaa vain tietyn osan tehtävistä ja palaan myöhemmin keväällä niihin tekemättömiin. Ehkä silloin saan hieman sitä käppyrääkin kiinni. Tässä kohtaa yritän lähinnä hahmottaa, mitkä kokonaisuudet tuntuvat vahvoilta ja minkä asioiden kanssa tarvitsen enemmän harjoitusta. Siihen tarpeeseen monipuolinen tehtävävalikoima vastaa mielestäni hyvin, erityisesti soveltavat tehtävät haastavat omaa osaamista.

Olen yrittänyt tuoda opiskelua jollain tapaa myös muun elämän piiriin. Tällä tarkoitan oppimani soveltamista vaikkapa osana luontoharrastusta: metsässä kävellessäni yritän pohtia erilaisia kokonaisuuksia, kuten biotooppeja, ekosysteemejä, monimutkaisia vuorovaikutussuhteita eliölajien välillä tai erilaisia värähtelijöitä. Näin oppiminen ei jää pelkästään työpöydän ääressä tapahtuvaksi, muusta elämästä hieman irrallaan olevaksi osakokonaisuudeksi. En tietenkään märehdi ja pyörittele opiskeluun liittyviä asioita kaiken aikaa. On tärkeää saada myös jotain muuta ajateltavaa, ja jättää luonnontieteet muhimaan taka-alalle.

Tulevien valintakokeiden osalta sähköiseen muotoon siirtyminen hieman mietityttää, mutta tuskinpa olen ainoa. Miten se vaikuttaa kokeen rakenteeseen? Pitäisikö se huomioida omassa tekemisessä keväällä, esimerkiksi painottaa monivalintojen harjoittelua? Vaikea sanoa, lienee varmaan syytä varautua vähän kaikkeen. Jotenkin se tulee vaikuttamaan valmistautumiseeni, en vain vielä osaa tarkasti sanoa, miten. Kaiken kaikkiaan voisi siis sanoa, että olen luonut itselleni jonkinlaisen viitekehyksen, jonka puitteissa toimia, mutta sen sisällä meno on ollut suhteellisen vapaamuotoista. Ehkä se sopii vauhdilla muuttuvan maailman pirtaan. Noh, niin tai näin, tyyli on vapaa eikä varmaan ole olemassa yhtä oikeaa sellaista.

Tsemppiä kaikille kevään rutistukseen!

Mikkomatti Ruotsalainen, lääketieteen valmennustestaaja