Haalarit, Happrot ja stetarit
Viime viikko oli täynnä uusia ja mahtavia asioita. Alkuviikolla oli perusluentoja, mutta myös esimerkiksi patologian tunti. Opimme mm. apoptoosista, nekroosista ja erilaisista kasvuhäiriöistä kuten metaplasiasta ja atrofiasta. Näimme myös kuvia oikean potilaan ruuminavauksessa todetusta sydämen koagulaationekroosista. Tämä siis tarkoittaa että potilas oli kuollut verihyytymän aiheuttamaan sydänlihaksen hapenpuutteeseen, toisin sanoen sydäninfarktiin. Tällaiset todelliset kuvat ja kertomukset ainakin itselläni lisäävät motivaatiota ja halua oppia lisää. Oli myös hienoa nähdä, miten innostunut opettaja oli edelleen omasta alastaan näin vuosikymmentenkin jälkeen. Lääketiede onkin hyvin uusiutuva ala, koko ajan löytyy jotain uutta opittavaa.
Keskiviikkona saapuivat kaikkien kauan odottamat haalarit. Oli kyllä aivan upea fiilis vetää jalkaan ne valkoiset burana haalarit, josta oli vain voinut unelmoida vuosia. Haalarit lisäsivät ainakin itselläni myös yhteenkuuluvuuden tunnetta. Loppupäivä meni kaikilla tietenkin haalarimerkkien ompelussa, sillä torstaina koittikin jo ensimmäinen kerta jolloin haalareita pääsi oikeasti myös käyttämään julkisesti, eli siis Hämeenkadun approt.
Hämeenkadun approt eli Happrot ovat legendaariset, Suomen suurimmat approt johon tänäkin vuonna myytiin 10 000 lippua. Tampereen kadut täyttyivät haalarillisista opiskelijoista ja tunnelma oli huikea. Happroilla ei ollut väliä millä alalla tai missä kaupungissa opiskelet, kaikki tulivat toimeen ja olivat sosiaalisia. Approilla ideanahan on siis kerätä leimoja ostamalla erilaisia juomia, ruokia tai suorittamalla yritysten järjestämiä aktiviteetteja. Leimoilla taas hankitaan ns. tutkinto, josta saa haalarimerkin. Ensimmäisenä vuonna tarvitsee 7 leimaa saadakseen ensimmäisen tutkinnon eli A:n. Seuraavina vuosina tulee C, L, Tohtori ja Emeritus.
Toinen jännittävä asia torstaissa oli se, että saimme Orionin lahjoittamat omat stetoskoopit. Tuntui jotenkin epätodelliselta pitää kädessä stetoskooppeja, ja ymmärtää että kohtahan näitä pääsee jo oikeasti käyttämään. Meille myös kerrottiin Orionista yrityksenä ja sen toiminnasta Suomessa. Pakko kyllä myöntää, että keskittyminen oli sillä hetkellä kyllä jossain aivan muussa kuin kuuntelemisessa. Stetarit olisi ehkä kannattanut jakaa vasta puheenvuorojen jälkeen 😉
Loppuviikolla ei sitten tapahtunutkaan enää mitään erityistä. Perjantaina meillä oli vain yksi seminaari ja sitten alkoiki jo viikonloppu. Ei siis sen enempää kerrottavaa tähän postaukseen. Ensi viikolla kuulette ensimmäisestä isosta kirjatentistä sekä yleisiä fiiliksiä tähän astisista opinnoista. Pysykää siis kuulolla 😉
Katja