Lääketiede  •  07.10.2017

Fetuksesta medisiinariksi

Huhhuh.

Tänään on kulunut tasan kaksi kuukautta siitä, kun ensimmäisen kerran astelin Osmo Järvi-salin ovista sisään salista kaikuvan puheensorinan siivittämänä, katsellen ihmeissäni ympärilleni, samalla nähden ensikertaa tulevat vuosikurssilaiseni. Nämä tähän asti Turun lääkiksessä vietetyt kaksi kuukautta ovat olleet uskomattoman antoisat ja tapahtumarikkaat, sisältäen iloa, hauskanpitoa, opiskelua ja toisaalta myös stressiä. Paljon on ehtinyt tapahtua näiden kuukausien aikana, myös se, että vuodenaika on alkanut pikkuhiljaa vaihtua lukuvuoden alun kesäisistä hetkistä syksyn hämärään.

Ensimmäiset viikot koulussa menivät käytännössä uusiin ihmisiin tutustuessa sekä uusiin opetuskäytäntöihin ja epäsäännölliseen koulurytmiin tottumiseen. Yliopisto-opiskelu eroaa kyllä merkittävästi lukiossa opiskelusta. Ainakin minulle lukiosta suoraan tulleena luentotyyliseen opetustapaan ja ei-vakioituun lukujärjestykseen tottuminen vei aikaa.

Vapaa-ajallakin on ollut, noh, sanotaanko vauhdikasta. Opiskelijatuutorimme ovat kyllä keksineet kaikenlaista päidemme menoksi. Iltamme ovat täyttyneet esimerkiksi ekan illan bileillä, tokan illan piknikillä, kaupunkisuunnistuksella, peli-illalla ja viimeisimpänä kastajaisilla, jossa meidät fetukset kastettiin vihdoin turkulaisiksi medisiinareiksi. Tapahtumia on ollut paljon, mutta hetkeäkään en vaihtaisi. Ne ovat olleet ehdottomasti tämän syksyn kohokohtia.

Nyt ensimmäinen tentti lähestyy (enää reilu viikko aikaa, kääk) ja on aika painaa nenä kirjaan. Meillä on onneksi pieni luennoton jakso juuri ennen tenttiä, jolloin on aikaa panostaa lukemiseen täysillä. Nyt eikun tuumasta toimeen. Histologisten leikkeiden tunnistustaito, solun toiminnan hallitseminen tai yksilönkehityksen seikkaperäinen osaaminen eivät tule itsestään.

-Nina

Nina