Etäopiskelu ja -tentit
Joululoma alkaa olla lopuillaan, ja maanantaina alkaakin jo uusi jakso. Meillä on tämän vuoden ensimmäisenä jaksona hormonien säätely- jakso, jota olen odottanut jo jonkun aikaa. Mielestäni hormonit ovat todella mielenkiintoisia, vaikka niiden opettelu ei olekaan ihan helpoimmasta päästä. Jakso kestää vain 4 viikkoa, eikä meillä ole yhtään lähiopetusta, mikä tietenkin harmittaa. Onneksi normaalissakaan tilanteessa tässä jaksossa ei juurikaan olisi ollut lähiopetusta, hieman histologiaa, joten asia ei harmita niin paljon. Nyt kun ainakin ensimmäinen jakso menee kokonaan etänä, ajattelin että olisi kiva puhua etäopiskelusta ja etätenteistä enemmän. Etäopiskelussa on niin hyviä kuin huonojakin puolia.
Hyvinä puolina pidän muun muassa sitä, että päivät voi paremmin suunnitella oman rytmin mukaan. Tottakai luennot ja tutor-istunnot pidetään lukujärjestyksen mukaan, mutta päivästä ei kulu yhtään aikaa esimerkiksi kampukselle matkustamiseen jolloin itseni kaltaiset, enemmän iltaihmiset, saavat nukkua edes hieman pidempään. Luentoja pystyy myös seuraamaan, vaikka ulkona tai kahvilassa, jos oma koti alkaa ärsyttämään. Tämän lisäksi etäopetus on saanut aikaan sen, että nyt myös meillä luennot videoidaan, jolloin niitä voi katsoa myöhemmin omien aikataulujen mukaan tai vaikka uudestaan kertaillessa tenttiin. Etäluennot mahdollistavat myös eri tavalla kyselemisen luennoitsijoilta. Monelle voi olla helpompaa avata suu videoluennolla tai lähettämällä viestin, kuin viittaamalla fyysisessä luennossa.
Toisaalta vapaus ja oman rytmin mukaan suunnittelu tuovat myös haasteita. Jos esimerkiksi opiskelupiste on aivan sängyn tai sohvan vieressä, voi iltaisinkin olla vaikeaa irtautua opiskeluista kokonaan. Olen itsekin välillä opiskellut aivan liian myöhään vain siksi, että kone oli koko ajan vieressäni sohvalla. Voi toisaalta myös välillä olla vaikeaa päästä kunnolla opiskelun makuun, kun ympärillä on niin paljon häiritseviä tekijöitä. Mukava sänky tai sohva, televisio, kännykkä yms. voivat tehdä keskittymisestä lähes mahdotonta, varsinkin väsyneenä. Aikataulutuksen ja motivaation löytämisen lisäksi etäopiskelun huonoja puolia ovat mahdolliset (lue: todella usein tapahtuvat) tekniset yms. ongelmat videoyhteyksissä ja materiaalien jaossa. On ollut kertoja, kun luennosta tai tutor-istunnosta on kulunut jopa 15-20min aivan turhanpäiväiseen säätämiseen yhteyden ollessa huono.
Ympäristöllä on myös valtava merkitys opiskelujen sujuvuuden kanssa. Jouduin itse montakin kertaa lähtemään kaverin luokse katsomaan luentoa seinänaapurini alkaessa remontoida asuntoaan. Siinä poran melussa ei kyllä kuullut edes omia ajatuksiaan ja leposykekin oli koko ajan koholla, mikä ei tietenkään auttanut jo valmiiksi koholla olevien stressitasojen kanssa. Tämän takia kannattaakin miettiä, mikä on paras opiskeluympäristö juuri sinulle. Etäopiskelu on myös todella itsenäistä, joten kannattaa edes välillä kokoontua kavereiden kanssa opiskelemaan, jos ei muuten niin edes vaihtelun vuoksi. On turha painia samojen ongelmien kanssa yksin, kun kaveri voi ratkaisun lisäksi myös tuoda eri näkökulmia asiaan.
Meillä Tampereella myös tentit ovat olleet etänä maaliskuusta lähtien. Tämän vuoksi tentit eivät ole olleet aivan yhtä monipuolisia kuin ennen, enimmäkseen monivalintoja. Vaikka monivalintatentit ovatkin nopeampia tehdä, eivät ne mittaa samalla tavalla asian sisäistämistä ja soveltamiskykyä kuin avoimet kysymykset. Siksi olemmekin syksyllä pyytäneet muitakin kuin monivalintoja, ja meitä myös kuultiin asiassa. Viimeisimmässä tentissämme oli monivalintojen lisäksi aukkotehtäviä, avoimia kysymyksiä sekä yksi essee. Mielestäni tämä oli etäopiskeluajan onnistunein tentti.
Niin kuin aiemmin mainitsin, etäopiskelussa on omat hyvät ja huonot puolensa. Opiskelu- ja vapaa-ajan rajan hämärtyessä on tärkeää muistaa sekä fyysinen että henkinen jaksaminen. Kukaan ei jaksa itsenäistä opiskelua tunteja päivässä pitkään ilman kunnollista vapaa-aikaa. Tällä hetkellä on vaikeampaa nähdä ystäviä tai harrastaa samoja asioita kuin ennen rajoituksia, mutta esimerkiksi jo pieni happihyppely luonnossa tekee ihmeitä. Itse olen pyrkinyt käymään lenkillä edes parina päivänä viikossa, sekä tekemään kotitreenejä nyt kun en vielä halua käydä salilla.
Tiedän että tilanne on turhauttava varmasti ihan jokaiselle, mutta kyllä tämä tästä. Toivon mukaan jo ensi syksynä pääsemme taas lähiopetuksen pariin, mutta siihen asti pidetään toisistamme huolta. Kyllä tämä tästä, we can do this!
– Katja