Ensimmäisen lääkishakuvuoden jälkeisiä fiiliksiä

Lukion jälkeen pidin tarkoituksella pari välivuotta ja tein sillä välin kaikkea muuta paitsi opiskelin. Se teki todella hyvää, sillä niiden jälkeen motivaatiota ja energiaa riitti koko kahdeksan kuukauden kestäneeseen luku-urakkaan. Vaikka osasin nauttia ja olla enempää stressaamatta koko koitoksesta, mahtui siihen myös monta vaikeaa päivää, jolloin keskittymiskykyä ei ollut ollenkaan.

Kiitos hyvän valmennuskurssin, nostin omaa tasoani älyttömästi. Välivuosien aikana olin unohtanut matikkakikkailuja, nippelitietoja ja jopa joitain kokonaisuuksia. Vanhat jutut palautuivat nopeasti mieleen ja uusienkin juttujen sisäistäminen oli yllättävän helppoa. Opiskelu tuntui miellyttävältä, kun erilaisia tehtäviä oli paljon. Parasta oli huomata, että en oppinut pelkästään ulkoa asioita, vaan opin soveltamaan vaikeampiakin aihealueita. Myös itsestäni opin sen verran, että tiedän millä tavoin musta saa parhaimman suorituksen irti ja miten opin tehokkaimmin.

Pääsykoe meni ihan ok siihen nähden, että tämä oli ensimmäinen totinen hakukerta. Vuosi sitten kävin vain katsomassa koetilanteen. Oli tehtäviä, jotka menivät nollille, mutta nekään tehtävät eivät tuntuneet ollenkaan mahdottomilta. Tiedän, että olisin osannut ne, jos aikaa olisi ollut enemmän niiden opiskeluun. Keskityn sen sijaan iloitsemaan niistä kaikista tehtävistä, mitkä mulla meni tosi hyvin ja mistä sain paljon pisteitä.

Realistisesti en usko, että vielä tänä vuonna kuuluisin niiden muutamien prosenttien parhaimmistoon koesuorituksen perusteella. Tuskin kuitenkaan jään kauhean kauas siitä rajasta. Nautin nyt kesästä ja tulosten jälkeen tietää, alanko heti suunnittelemaan ensi vuoden sisäänpääsyä. Uskon mun näyttöjen perusteella, että ensi vuosi on todella realistinen!

Amalia, lääketieteen kurssien valmennustestaaja