Ensimmäinen tentti ja kliinisten taitojen evaluaatio

Niin se aika vaan hurahtaa erittäin tiiviin jakson kanssa. Eilen oli tämän lukuvuoden ensimmäinen tentti ja kaikista haasteista huolimatta pääsin sen läpi. Tentti sisälsi 90 monivalintaa ja aikaa tämän tekemiseen oli 3 tuntia. Monivalintatentit eivät ole omia suosikkejani, koska ne sisältävät usein pelkkää nippelitietoa, eikä omaa osaamistaan pääse kunnolla soveltamaan. Toisaalta tentti muistutti aika paljon meidän Karttuvan tiedon testejämme, joissa on n. 180 monivalintaa, jotka ovat yleensä potilastapauksia. Nämä testit ovat mielestäni mukavia, ja oman osaamisen karttumista pääsee todella todistamaan vuosien saatossa. Meillä oli tällainen testi pari viikkoa sitten ja sain melkein 20 pistettä enemmän kuin viime kerralla. Olen joka testissä saanut paremman tuloksen kuin aikaisemmalla kerralla, eli kai olen oikeasti sisäistänytkin monia asioita.

Tämä jakso on ollut kokonaisuudessaan todella täysi ja isotöinen, mutta toisaalta onhan tämä 11 nopan arvoinen. Tämä jakso on opettanut paljon ja ollut hyödyllinen tulevaisuuden, varsinkin kesän amanuenssuureiden puolesta. Jakson aihe oli rintakipu ja hengenahdistus, joten Suomen normaalit kansantaudit, kuten sepelvaltimotauti, tulivat erittäin tutuiksi. EKG:n tulkintaa tuli reilusti kerrattua niin ryhmätöissä, tutoreissa kuin tentissäkin. En voi vielä sanoa olevani lähellekään ekspertti, mutta alan pikkuhiljaa ymmärtämään sitä enemmän. Osaan nyt myös tunnistaa erilaisia rytmihäiriöitä, kuten eteislepatusta, eteisvärinää sekä kammiolisälyöntejä, joten ainakin tämä jäi tästä jaksosta käteen.

Jakson aikana pääsin myös ensimmäistä kertaa seuraamaan terveyskeskuspäivystystä Nokian terveysasemalle. Seurasin kolmen eri lääkärin potilasvastaanottoja, ja pääsin itse mm. tunnustelemaan raajapulsseja, kuuntelemaan keuhkoja ja katselemaan EKG:eitä. Kokemus oli todella mielenkiintoinen ja mukavaa vaihtelua teoriaopiskeluihin. En malta odottaa kesän amanuenssuureita, joissa pääsen viettämään aikaa sairaalalla ja terveysasemalla viikkoja.

Tässä jaksossa opimme myös lisää potilaan ja lääkärin välisestä vuorovaikutuksesta ryhmätyön avulla. Pääsimme pitämään näytellyn vastaanoton kokemusasiantuntijan kanssa. Vastaanotto kuvattiin, ja tämän jälkeen saimme palautetta potilaana toimineelta ihmiseltä, yleislääkäriltä sekä sosiaalipsykologian tutkijalta. Vaikka ryhmätyö jännittikin todella paljon etukäteen, meni se lopulta todella hyvin ja sain paljon positiivista kommenttia niin potilaalta kuin opettajilta. Reilun kuukauden päästä minulla on edessä terveyskeskustyöskentely-harjoitus, jossa otan oikeasti yksin vastaan oikean potilaan. Tämän jälkeen on tarkoitus käydä läpi saamani tiedot lääkärin kanssa, tutkia potilasta yhdessä ja tehdä jatkosuunnitelma. Lisää tästä kuitenkin sitten lähempänä.

Pääsimme myös tällä viikolla sairaalalle ryhmätyön merkeissä. Ensin kuuntelimme erilaisten laitteiden avulla erilaisia sydämen sivuääniä, joita on harjoiteltu tässä jaksossa. Sen jälkeen lähdimme Sydänsairaalalle kuuntelemaan oikeiden potilaiden sydänääniä, ja yrittämään diagnosoida, mistä sivuääni johtui. Potilaat olivat todella sympaattisia, ja moni myös todella puhelias, ja innoissaan ryhmätyöstämme. Tämäkin kokemus oli siis positiivinen. Pääsin kuulemaan monta aorttastenoosia (aorttaläpän ahtauma), yhden aorttaläpän vuodon sekä flimmerin eli eteisvärinän. Sain myös huomata, miten erilainen anatomia voi eri ihmisten välillä olla. Esimerkiksi yhdellä potilaalla sydän oli sen verran vasemmalla, että yhdestä perinteisestä kuuntelupaikasta ei kuullut mitään. Kannattaa siis muistaa vaihdella stetoskoopin paikkaa, jos ei meinaa aluksi kuulla mitään.

Tavallisten ryhmätöiden ja pohdintaseminaarien lisäksi meillä on nykyään kaikissa jaksoissa myös monta potilasseminaaria. Näissä aina muutama opiskelija esittelee jonkin jakson aiheeseen liittyvän potilastapauksen koko vuosikurssille ja samalla opettaa tähän asiaan liittyvää diagnosointia, hoitoa jne. opettajan avustuksella. Potilastapaukset voivat olla aivan tuoreita, jolloin opiskelijat ovat itse jopa päässeet tutkimaan kyseistä potilasta ja tekemään esitelmäänsä tämän perusteella. Toiset taas ovat vuosia vanhoja, jolloin opettaja on antanut opiskelijoille suoraan potilaskertomukset. Oma vuoroni on ensi jaksossa, joten jännityksellä odotetaan, millainen tapaus omalle kohdalle sattuu.

Ensi jakso tulee olemaan vain noin kuukauden pituinen, mutta uutta asiaa tulee silti reilusti. Jakson aiheena on hermoston toimintahäiriöt. Meillä oli reilu vuosi sitten hermosto-jakso, jossa opimme normaali hermoston toimintaa, joten uusi jakso tuo tullessaan paljon tietoa vanhan tiedon päälle. Pakko kyllä myöntää, että aika hyvin saa vuodessa unohdettua opiskelemansa asiat, joten taitaa ensimmäinen viikko mennä vanhojen asioiden kertailemisessa. Onneksi minulta löytyy samasta taloudesta neuropuolen osaaja, joten saan varmasti apua tarvittaessa.

Ainiin, ja olihan meillä tässä jaksossa myös ensimmäinen kliinisten taitojen evaluaatiomme. Tämä tarkoitti muutaman tunnin testejä, joissa tähän mennessä oppimiamme kliinisiä taitoja arvioitiin. Jokaisella oli suoritettavana 8 eri taitoa, osa yksin, osa pareittain ja osa ryhmässä. Omalle kohdalleni osui nestehoito, steriilien hanskojen pukeminen ja pois ottaminen, gynekologinen status, kuulotestit, jänneheijasteet, suturaatio, rokotus sekä elvytys. Jotkut asiat ovat vielä hieman hakusessa, mutta pääsin testit läpi. Samanlainen evaluaatio on meillä tiedossa vielä syksyllä, ennen kuin lähdemme klinikkaan.

Nyt kuitenkin ajattelin edes hetken nauttia vapaastani näin kahden jakson välisenä viikonloppuna ja lähteä kotikotiin viettämään laskiaista.

Hyvää viikonloppua!

–          Katja