Lääketiede  •  12.08.2022

Ensimmäinen päivä lääkiksessä

Eilen oli lääkiksen ensimmäinen päivä. 6 vuoden urakka lääkäriksi alkoi viimein 3 vuoden odotuksen jälkeen.
       Arvasinko, että lääkikseen pääsy kestäisi näin kauan, kun päätin lähteä tavoittelemaan sitä? En tosiaan. Ajattelin, että luen pääsykokeisiin vuoden, kirjoitan terveystieteen gradun siinä samalla ja aloitan seuraavana vuonna lääkiksen.

Tekisinkö nyt jotain toisin, jos tietäisin, että paikkaa joutuu odottamaan näinkin pitkään?

En. Lähtisin edelleen tavoittelemaan lääkispaikkaa, vaikka tietäisin sen kestävän kolme vuotta.
       Kolme vuotta kuulostaa pitkältä ajalta odottaa yhden koulun alkua. Mutta siihen mahtui muutakin kuin pelkkää lääkiksen odotusta tai hakuprosessia.
       Kirjoitin gradun ja valmistuin terveystieteen maisteriksi (josta on varmasti hyötyä lääkärin opinnoissa!). Sain kolmannen lapsen ja vietin äitiysloman täysin ilman opiskeluita. (Sain lääkispaikan siis kahden hakukerran jälkeen, mutta siirsin aloitus vuodella äitiysloman takia.)
       Ei lääkikseen haku laita muuta elämää tauolle, vaikka joskus se siltä tuntuukin. Kolme vuotta olisi kulunut joka tapauksessa, hain lääkikseen tai en. Ja nyt, kun odotus ja haku-urakka on ohi, sain viimein aloittaa koulun.

Miten jaksoin odottaa näin kauan opiskelupaikkaa?

Koska omien unelmien tavoitteleminen on mahtava tapa elää omaa elämää. Minulla oli päämäärä, mitä kohti pyrin ja jonka tiesin saavani jonain päivänä kovan työn ansiosta.
       Onko tällainen elämäntyyli vaikeaa? Ihan varmasti. Mutta elämä nyt ylipäätänsä ei yleensä ole helppoa. Kenelläkään. Yleensä olosuhteet unelmien tavoittelulle eivät ole ihanteellisia.
       Kun päätin lähteä hakemaan lääkikseen, minulla oli toinen tutkinto vielä kesken. Lisäksi tulin raskaaksi toisen hakuvuoden aikana ja kärsin raskauspahoinvoinnista. Nyt aloitin lääkiksen huolimatta siitä, että minulla on 10-kuukauden ikäinen vauva, joka herättää minut useita kertoja yöllä ja ylös on yleensä noustava jo aamuviideltä. Lisäksi minulla on kaksi muutakin lasta, 5- ja 8-vuotiaat pojat.
       Mikään näistä olosuhteista ei ollut, eikä ole ihanteellinen lääkikseen haulle tai siellä opiskelulle. Mutta tein sen silti.
       Koska saavutin, mitä halusin. Nyt herään joka aamu innostuneena, koska saan toteuttaa minun itse valitsemiani unelmia joka päivä.
       Jos mietit, että uskaltaako sinne lääkikseen lähteä, kun nyt on elämässä sitä ja tätä, niin vastaus on, että USKALTAA. Toivoisin, että jokainen kokeilisi elämässään edes kerran tavoitteiden asettamista. Tavoitteet on ihan oikeasti mahdollista saavuttaa, kun niiden eteen tekee töitä joka ikinen päivä. Olosuhteista huolimatta.
-Suvi

Suvi H

Hei! Olen 37-vuotias perheellinen lääketieteen opiskelija Oulun yliopistosta. Tervetuloa seuraamaan matkaani lääkäriksi! Blogissa keskityn pääsykoeurakkaa helpottaviin vinkkeihin ja opiskelumotivaation lisäämiseen. Lisää motivaatiota ja kuvia arjestani Instagramissa @suvihaapakangas.