Ensimmäinen oma potilasvastaanotto

Tuntuu uskomattomalta, että meillä on jo kolmannen vuoden viimeinen jakso meneillään. Tämän jakson jälkeen alkaa kesäloma, eli amanuenssuuri-jaksoni. Alkaa jo pikkuhiljaa jännittämään, vaikka toisaalta odotankin tätä innolla.

Muistatte ehkä, kun alkuvuodesta selitin olleeni seuraamassa Nokian terveysasemalla päivystystä koko illan. Kokemus oli silmiä avaava ja opettavainen. Aloin myös kiinnostumaan enemmän yleislääketieteestä ja mahdollisesti jopa terveyskeskuslääkärin urasta. Tuona kertana olin kuitenkin vain enemmän seuraajan roolissa yhtä keuhkoauskultaatiota, EKG-tulkintaa ja jalan pulssien tunnustelua lukuun ottamatta.

Tässä jaksossa pääsin oikeasti tekemäänkin jotain, nimittäin ottamaan vastaan ensimmäisen oikean potilaan. Meillä oli siis tällainen terveyskeskustyöskentely-ryhmätyö, jossa menimme kolmen ryhmäläiseni kanssa Ylöjärven terveyskeskukseen opettelemaan terveyskeskuslääkärinä olemista. Jokainen meistä piti oikean 20 minuutin potilasvastaanoton, jonka aikana meidän piti saada kartoitettua potilaan tulosyy ja tehdä mahdolliset tutkimukset. Onneksi saimme etukäteen tietää mahdollisen tulosyyn ja vähän muistutella mieleemme näihin liittyviä kysymyksiä sekä tutkimuksia, sillä omalle kohdalleni sattui potilas, jolla oli jo pidemmän aikaa ollut polvikipua, enkä muistanut kunnolla mitään polven tutkimistestejä fuksivuodelta.

Tämän 20 minuutin vastaanoton jälkeen paikalle tuli oikea lääkäri, jolle kerroimme kaiken, mitä olimme saaneet selville ja sen jälkeen hän vielä teki tarvittavat tutkimukset varmistukseksi. Sitten mietimme yhdessä lääkärin ja potilaan kanssa mahdollisia diagnooseja ja jatkosuunnitelmaa. Vaikka potilaan vastaanotto kestikin lopulta noin 40 minuuttia, oli ainakin oma potilaani vain todella iloinen saadessaan kahden ihmisen mielipiteen hänen vaivaansa. Potilas vaikutti muutenkin todella tyytyväiseltä jatkosuunnitelmaan ja saamaansa apuun, mikä tottakai ilahdutti.

Potilaan lähdettyä meidän piti itse kirjoittaa koko sairauskertomus alusta loppuun ja antaa mahdollinen diagnoosi. Alkuun pääseminen tuotti hieman vaikeuksia, mutta kunhan vain kunnolla pääsi kirjoittamisen makuun, sain kuin sainkin kirjoitettua varsin hyvän kertomuksen.

Kävimme kaikki neljä sairauskertomusta lääkärin kanssa läpi ja yhdessä kirjoitimme ne puhtaaksi. Pääsin itse myös kirjoittamaan ensimmäistä kertaa reseptin, mikä tuntui jännittävältä. Vaikka jotain korjattavaa tottakai löytyi kertomuksestani, oli lääkärillä yllättävän vähän muokkausehdotuksia siihen. Ehkä olenkin oppinut jotain näiden kolmen vuoden aikana.

Kokonaisuudessaan kokemus oli alkujännityksestä huolimatta erittäin positiivinen ja toi paljon itsevarmuutta tulevaisuutta varten. Ensi kerta menee varmasti jo paremmin ja vähemmällä jännittämisellä. Katsotaan pääsenkö kesäkuussa pitämään vastaanottoa terveyskeskuksessa amanuenssina ollessani.

• Katja