Ensimmäinen amanuenssiviikko

Moi!

Viikko lastentaudeilla amanuenssina on tosiaan ohi, ja jo tähän mennessä on ollut todella opettavaista ja kivaa. Tosin raskasta myös, sillä työtunteja on tämän viikon aikana kertynyt 62 h 🙂

Aloitin tosiaan viikon jo viime sunnuntaina tekemällä pakollisen pitkän päivystysvuoron lastentautien päivystyksessä. Aamu alkoi yhdeksältä ja lähdin päivystäjän mukaan synnytysosastoille tekemään kotiinlähtötarkastuksia vastasyntyneille kotiutuville vauvoille. Suurin osa oli siinä vaiheessa noin kolmen vuorokauden ikäisiä. Vauvoja oli kotiutumassa niin paljon, etten kiireen takia saanut tutkia ainuttakaan vauvaa yksin, mutta sain joka vauvalta tutkia joitain asioita; tunnustella kivesten laskeutumisen kivespusseihin, auskultoida sydäntä ja tunnustella nivuspulsseja. Vauvojen tutkimisen jälkeen otin vastaan potilaita päivystyksessä, ja aina tutkittuani potilaan, erikoislääkäri tuli vielä varmistamaan, että kaikki on mennyt oikein. Sunnuntain lisäksi jäin vielä keskiviikkona ja torstaina tekemään päivystysvuorot, joten päivät venyivät 13 tuntisiksi. Joten tämän takia tunteja on kertynyt viikossa ihan kiitettävä määrä.

Pitäähän päivystyksessä olla karkkipussi, jotta jaksaa 🙂

Olen tämän viikon ollut sijoitettuna lasten- ja nuorten osastolla, jossa on todella vaihtelevanlaisia potilaita. Löytyy muun muassa tuoreita diabetes potilaita, sydän potilaita, unikoululaisia, erilaisiin anestesiassa tehtäviin toimenpiteisiin tulevia lapsia jne. Aamut alkavat aina klo 8.00 kaikkien Tyksin lastenlääkärien yhteisellä aamupalaverillä, jossa sen yön päivystäjä kertoo yhteisesti lapsista, jotka on yön aikana otettu osastolle päivystyksestä, sekä miten yö on päivystäjän näkökulmasta mennyt. Tämän jälkeen siirrytään osastolle ja alkaa aamukierto. Olen mukavasti päässyt aamukiertojen ohessa myös tutkimaan potilaita, joten ei ole pitänyt ainoastaan seurata sivusta lääkärien työskentelyä. Kierron jälkeen tutkitaan osastolle tulleet uudet potilaat, jos niitä on jo siihen mennessä tullut. Sitten onkin jo lounas ja lounaan jälkeen on useimpina päivinä joku meeting/koulutus. Iltapäivä on osaltani kulunut uusien potilaiden tutkimisessa ja tulotekstien kirjoittamisessa. Olen lisäksi myös hieman ehtinyt lukemaan lastentautien päivystäjän opasta, jonka ostin manun alkaessa siltä varalta, että on jotain tekemistä, jos luppoaikaa ilmaantuu.

Tuntuu, että jo viikon aikana on saanut paljon lisää käytännön kokemusta lasten tutkimisesta. Korvia sai päivystyksessä tutkia paljon, ja näinkin monta korvatulehdusta. Osasta en ole osannut sanoa täysin varmasti, onko korva terve vai tulehtunut, mutta korva korvalta niiden tutkiminen on tullut helpommaksi. Monta korvatulehdusta olen nyt itsekin niin selvästi nähnyt, että en olisi välttämättä tarvinnut erikoistuvan lääkärin varmistusta tilanteeseen. Se on kyllä vain niin totta, että työssä sitä vasta oikeasti oppii potilaita tutkimaan.

Ensi viikolla onkin jo jouluviikko, mikä tarkoittaa kolmea vapaapäivää. Tätä olen myös jo odottanut. Kivaa viikonloppua!

Ps. kirjoituksessa näkyvä sammakko-laukku on lasten osastolla lääkärin laukku, joka otetaan mukaan, kun mennään tutkimaan pieniä potilaita. Lapset ovat tykänneet!

-Ella