Anatominen ruumiinavaus

Tänään aamulla näin vainajan. Oikeastaan useamman.

Anatominen ruumiinavaus -kurssi alkoi Kuoleman kohtaaminen -seminaarilla ja ruumiinavaussaliin tutustumisella. Kuoleman ja kuolleen kohtaamista on siis tässä alustettu ja meitä on valmistettu ensi viikolla alkaviin ruumiinavauksiin.

Aamuinen käynti avaussalissa ja vainajien näkeminen oli itselleni ensimmäinen kerta, kun näin kuolleen. En nyt kummemmin ollut ajatellut käynnistä mitään, mutta kun astuin saliin ja näin ruumit pöydillä niin kyllä siinä hieman kummallinen olo tuli. Ei oikein tiennyt mitä ajatella ja miten olla. Suurin osa meistä tyytyikin kädet puuskassa asentoon.

Ruumiit, joita pääsemme avaamaan anatomian opiskelun tukemiseksi ovat balsamoituja, eli formaliiniliuoksella säilöttyjä, korkeintaan pari vuotta vanhoja vainajia. Kudokset eivät siis ole aivan elävää vastaavia,  mutta kuitenkin kyseessä on oikea ihmisruumis. Patologian kurssin obduktioissa avaamme kai sitten tuoreempia vainajia.

En vielä tiedä millainen kokemus ruumiinavaus tulee olemaan, mutta odotan sitä kyllä hyvänä oppimistilanteena. Onhan se nyt aivan eri nähdä rakenteet oikeassa kehossa sen Sobotan aukeaman tai tietokoneohjelman ruudun sijaan. Voi kuitenkin olla alkuun vähän totuttelemista ajatukseen, että tässä sitä paloitellaan oikeata ihmistä.

Avausten lisäksi kurssiin kuuluu luentoja anatomiasta ja kokonaisuudessaan kurssi kertaakin kaiken oppimamme ihmisen anatomian. Tuttua ja kivaa siis ;D Huomaan kuitenkin että kertaus on todella tarpeen -varsinkin ligamenttien ja verisuonten tasolla.

Tälläista on siis luvassa seuraavan kuukauden opinnoissa.

-Anna