3 huhua kauppiksesta - tässä totuus!

Kauppatieteiden opiskelijoista eli kyltereistä liikkuu kaikenlaisia huhuja. Ylimielistä porukkaa, porvareita? Nyt annetaan kyytiä turhille stereotypioille! Lue tämä postaus, niin kuulet millaista porukkaa meillä Jyväskylän kauppiksessa todella on.

Millaista porukkaa tämän yliopiston seinien sisällä luuraa? Lue eteenpäin niin saat tietää!

Onko kauppis täynnä toimitusjohtajien jälkeläisiä?

Perinteisesti saatetaan ajatella, että ammatit kulkevat suvussa – opettajien lapsista tulee opettajia, raksaisän pojista raksamiehiä. Siinä ei ole mitään vikaa, sillä ovathan vanhemmat usein tärkeimpiä esikuvia lapsilleen ja osaavat auttaa lastaan eteenpäin tuttua tietä. Mutta tämä ei ole sääntö, eikä kuulukaan olla. Vanhempani eivät ole kauppatieteilijöitä, eivät sukulaisenikaan. Minä valitsin tieni itse, ja olen onnekas siinä, että Suomessa tämä ei ole juttu eikä mikään. Toisin on vaikkapa Amerikassa, jossa koulutus maksetaan vanhempien kukkarosta.

Kauppiksessa kukaan ei kysele taustaasi. Sinun ei tarvitse asua toimitusjohtajaisäsi omistamassa asunnossa tai todistella paikkaasi kyltereiden joukossa. Tärkeintä on se, että olet omilla saavutuksillasi päässyt sisään. Uskalla siis seurata omia unelmiasi. Tätien kommentit siitä, että ”ei meidän suvussa ole kyllä ollut päätä yliopistoon” on potaskaa. Sulje korvasi sellaiselta hölynpölyltä ja varmista omalla työnteolla ja panostuksella tiesi kauppikseen. Koska sinä haluat sitä.

Onko kaikilla kauppiksessa Rolexit ranteessa ja Macit laukussa?

Itse jännitin aiemmin, onko kauppis elitistien paikka. Ei kai opiskelun takia tarvitse vaihtaa merkkilaukkua olalle tai kauluspaitaa päälle? Yllätys yllätys, ei tietenkään tarvitse. Itse rakastan kirpparikierroksia enkä koskaan ole perustanut merkkihypetyksen päälle. Jokainen saa olla kauppiksessa ihan oma itsensä: jos rakastat muotia, panosta ihmeessä! Jos taas jumppahousut houkuttavat aamuluennolle lähtiessä, jalkaan vaan! Näin itsekin tein Approjen jälkeisessä koomassa viime perjantaina…

Tietenkin erityistilaisuuksia varten kaapissa kannattaa olla siistimpääkin vaatetta, jos esimerkiksi tapahtumassa on mahdollisia tulevia työnantajia mukana – vähän samaan tapaan kuin työhaastatteluunkin mennessä tekisi. Kallis kello ranteessa ei kuitenkaan tuo kenellekään työpaikkaa. Ja jos toisi, sellaista työpaikkaa en haluaisi!

Vitsit vitsinä – uskon että ennakkoluulot tiedekuntien välillä ovat puolin ja toisin haihtumassa. Syksy on osoittanut, että yliopisto on täynnä mukavaa porukkaa!

Onko kauppis ylimielisiä varten?

Tämä on melkein jo klassikko. Miksi tästä aina jauhetaan? Ainakin täällä Jyväskylän kauppiksessa on niin mukavaa ja lämminhenkistä porukkaa, etten voi hyvällä tahdollakaan määritellä yhtäkään fuksipalleroa tai vanhempaakaan kylteriä ylimieliseksi röyhkimykseksi. Ainahan joka porukkaan mahtuu monenlaista menijää, mutta uskon, että tämä stereotypia on vain muinaisjäänne tai rankka yleistys. Meillä hallitus on lähtenyt sulattamaan tieteenalojen rajoja, ja teemme paljon yhteistyötä muunmuassa tietojärjestelmätieteilijöiden ja viestijöiden kanssa. Ethän siis jätä hakematta kauppikseen tämänkään yleistyksen vuoksi, vaan tule mukaan kylterijoukkoon osoittamaan tämä ennakkoluulo vääräksi!

Mikä myytti jäi murtamatta?

Olen varma, että sinäkin sovit kylteriksi. Ei ole mitään mallia, millainen ihminen tänne sopisi. Ei, sellaista on turha pelätä. Jäikö kuitenkin jokin myytti kauppatieteijöistä vielä vaivaamaan? Kommentoi alle, niin eivät turhat huhut jää hämmentämään!

Ensi kertaan!

Siiri