Unelmana insinööriopinnot – Danielan matka kohti uutta uraa

Alanvaihto voi tuntua hurjalta ajatukselta etenkin silloin, kun työ vie jo suuren osan arjesta. Niin kävi myös Danielalle, kun hän päätti hakea opiskelemaan insinööriksi työn ohella. Valmennuskurssi auttoi Danielaa uskomaan, että unelma insinööriopinnoista on oikeasti saavutettavissa – askel kerrallaan. Lue, miten Danielan kevät sujui ja millaisia vinkkejä hänellä on kaikille korkeakouluun hakeville.

Kaksi maailmaa, yksi tavoite – miten yhdistin työn ja opiskelun?

”Minäkö hakeutuisin insinööriopintoihin? No en todellakaan.”

Tämä olisi varmasti ollut lause, jonka olisin kuullut 18-vuotiaan itseni suusta, jos hänelle olisi kerrottu, että 30-vuotiaana tavoitteenani on päästä opiskelemaan tekniikan alaa ja valmistua konetekniikan insinööriksi. Sama reaktio olisi todennäköisesti tullut vielä neljä vuotta sitten, ennen kuin aloitin nykyisessä työssäni lääkintälaitehuollossa – mutta tässä sitä ollaan.

Nykyiset työelämäheikennykset ja aikuiskoulutustuen loppuminen tekivät päätöksestä uudelleen kouluttautua vaikean, vaikka ajatus opintojen aloittamisesta oli ollut mielessä jo pitkään. Alkuperäinen suunnitelmani oli hakea ylempään ammattikorkeakouluun, mutta sopivan pohjakoulutuksen puuttuminen tarkoitti, että suunnitelmaa täytyi muokata.

Kun päätin hakea opiskelemaan tekniikan alalle, opiskelu työn ohella kuulosti hurjalta – etenkin aikataulujen ja matemaattisten taitovaatimusten vuoksi.

Matemaattis-luonnontieteelliset aineet ovat aina olleet minulle koulumaailmassa se suurin kompastuskivi.

Siksi olenkin iloinen, että löysin Eezy Valmennuskeskuksen valmennuskurssit. Kurssi on auttanut minua rytmittämään opiskelua, selkeyttänyt pääsykokeen vaatimuksia ja ennen kaikkea luonut uskoa siihen, että pystyn tähän. Itseluottamusta on lisännyt myös tuore ADHD-diagnoosi, joka on auttanut ymmärtämään, ettei ongelma ole ollut kyvyssä ymmärtää asioita – vaan opiskelutaktiikassa.

Tähän mennessä valmennuskurssin parhaita hetkiä ovat olleet ne toistuvat onnistumisen tunteet, kun matematiikan ja fysiikan tunneilla olen osannut ratkaista vaikeimpiakin laskuja.

Arki työn ja opiskelun keskellä on ollut hektistä, ja toisinaan työpäivän jälkeen sohva ja hyvä sarja houkuttelevat enemmän kuin mikään laskuharjoitus. Tällaisina hetkinä palautan mieleeni haaveeni: haluan tulevaisuudessa tukea sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia tekniikan näkökulmasta – ja fakta on, etten voi saavuttaa sitä, ellen tee töitä sen eteen.

Arki työn ja valmennuskurssin keskellä

Miltä arkeni keväällä näytti? Työpäiväni alkoivat aikaisin ja koostuivat pääasiassa päätetyöskentelystä, tietomassojen käsittelystä ja ongelmanratkaisusta. Kotiin päästyäni suoritin yleensä 1–2 etäluentoa, joista vähintään yksi liittyi matematiikkaan tai fysiikkaan. Luennot kestivät keskimäärin 3,5 tuntia, joten opiskelu päättyi usein vasta kymmenen uutisten aikaan.

Motivaation ja jaksamisen ylläpitämisessä tärkeintä on ollut armeliaisuus.

Vaikka uudet opiskelutaktiikat ovat auttaneet, matemaattis-luonnontieteelliset aineet ovat yhä vaikeita ja vaativat henkisesti paljon.

Ensimmäisellä hakukerralla olin itselleni hyvin ankara ja syyllistin itseäni jatkuvasti siitä, etten muka opiskellut tarpeeksi. Tänä keväänä jouduin tietoisesti keskittymään taukoihin ja lepoon – monena iltana huomasin, etten ole muistanut syödä tai juoda koko iltana.

Armeliaisuus näkyi siinä, että annoin itselleni luvan tehdä töiden jälkeen myös muita asioita, kuten osallistua ammattiliittoni projekteihin. Olen myös tajunnut, ettei opiskelussa ole kyse täydellisestä suorituksesta joka ilta – vaan etenemisestä pienin askelin. Armollisuus ei tarkoita luovuttamista, vaan rajojen tunnistamista ja itsestä huolehtimista.

Vaikka kevät oli kiireinen, tunsin oloni paljon luottavaisemmaksi kuin vielä syksyllä. Uskoin, että minulla on oikeat työkalut käsissäni. Kevään pääsykoe luonnollisesti jännitti, joten yritin opiskellessa olla ajattelematta sitä liikaa.

Tiedän, että liika stressaaminen vie ajatukset pois todellisesta tavoitteesta – oppimisesta. Jännitystä helpotti se, että sain heti vapun jälkeen tiedon erityisjärjestelyiden hyväksymisestä: sain jokaiseen koeosioon 20 minuuttia lisäaikaa.

5 vinkkiä kaikille korkeakouluhakijoille

Lopuksi haluan jakaa muutaman vinkin, jotka ovat olleet minulle erityisen tärkeitä tämän prosessin aikana:

• Laadi aikataulu, mutta jätä tilaa joustolle. Elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan – ja se on ihan ok.
• Panosta perusasioihin. Riittävä uni, säännöllinen ruokailu ja tauot ovat keskittymisen perusta.
• Opiskele fiksusti, ei väkisin. Keskity ymmärtämään, älä ulkoa oppimiseen.
• Pyydä apua, kun sitä tarvitset. Olipa kyse opettajasta, opiskelukaverista tai perheenjäsenestä – yksin ei tarvitse pärjätä.
• Ole armollinen itsellesi. Edistyminen tapahtuu pienin askelin, ei yhdellä täydellisellä suorituksella.

Jos sinäkin haaveilet alanvaihdosta tai opiskelupaikasta, mutta et ole varma omista kyvyistäsi, muista tämä:

Kaikki on mahdollista, kunhan vain itse uskot siihen.