Minnan tärpit lääkiksen pääsykokeeseen

Minna on hakenut lääkikseen jo useamman kerran, ja jokainen hakukevät on opettanut jotakin uutta. Kevään 2025 pääsykoe ei tehnyt poikkeusta – se toi mukanaan paitsi tuttua aikapainetta, myös uusia haasteita ja oivalluksia. Tässä blogissa Minna käy läpi, miten hän valmistautui kokeeseen, millaisilla keinoilla pysyi vauhdissa mukana ja millaiset tunnelmat koepäivän jälkeen jäivät mieleen. Kirjoituksen lopusta löydät myös Minnan tärpit lääkiksen pääsykokeeseen – konkreettiset vinkit kaikille tuleville lääkishakijoille!

Hakuvuosi 2025 paketissa

Millaisilla eväillä kokeeseen mentiin ja mitä jäi käteen?

Pääsykokeesta on kulunut nyt aikalailla tasan kuukausi, ja tässä on ehtinyt tuulettaa aivoja ja jäsennellä ajatuksia. Tämän kevään lääkiksen pääsykoe (nykyinen valintakoe B) ei pettänyt tälläkään kertaa: sieltä löytyi aikapainetta, laskurutiinin testausta, aineistojen nopeaa sisäistämistä ja yleistä soveltamista. Ennen kaikkea sitä aikapainetta.

Kuten matkaani seuranneet tietävät, tämä ei ollut meikäläisen ensimmäinen ”rodeo”.

Ensimmäisen pääsykokeeni olen tehnyt aikanaan nelilaskimella, kynällä ja paperilla. Sen jälkeen koe on uudistunut melkeinpä jokaisena hakuvuotena, ja tälläkään kertaa ei yllätyksiltä säästynyt.

Aiempiin kokeisiin verrattuna aikaa oli tällä kertaa 30 minuuttia vähemmän – 1,5 tuntia fysiikkaan sekä 3 tuntia kemiaan ja biologiaan. Pisteitä oli kuitenkin jaossa enemmän kuin aikaisempina vuosina, joten tässä kohtaa erityisesti punnittiin sitä, kuka osaa kohdistaa käyttämänsä ajan oikein juuri oikeisiin tehtäviin haaliakseen mahdollisimman suuren pistesaaliin.

Koepäivän paineet ja yllättävät haasteet

Tehtävät eivät olleet loppujen lopuksi mitenkään hurjan vaikeita tai monimutkaisia, osa jopa hieman helpon tuntuisia verrattuna joihinkin aikaisempien vuosien tehtäviin. Pieniä tehtäviä oli paljon, mutta monet osoittautuivat yllättävän aikaa vieviksi – mikä saikin sitten pohtimaan olenko käyttänyt aikani nyt aivan väärin. 😄

Paniikille ei kuitenkaan ollut tilaa saati aikaa, kun paahdoin menemään tehtävästä toiseen päättäväisesti kellon tikittäessä.

Uudistunut koeympäristö yllätti, sillä aiemmasta poiketen tehtävät olivatkin ”yhdellä sivulla”, mikä teki niiden yleisen silmäilyn hankalaksi. Pelkäsin että jotain jää huomaamatta skrollaillessani ylös ja alas, ja paineistetussa tilanteessa aiemmin tarkastelemiini tehtäviin palaaminen tuntui haastavalta. Lohduttauduin kuitenkin sillä, että mitä muiden hakijoiden kanssa olen ehtinyt keskustella – kokemus oli pitkälti kaikille vastaava.

Kokeen palautettua olo oli kevyt ja kaikkensa antanut. Nyt ei voi muuta kuin nauttia kesästä, ja toki samalla tarkastella hieman kulunutta hakuvuotta ja millä eväillä tähän pisteeseen päästiin.

Tässä meikäläisen ”eväskorin” tärkeimmät tärpit:

1️⃣ Koetaktiikan harjoittelu

Valmennuskurssilta olen saanut arvokasta kokemusta erilaisista koetaktiikoista. Erityisesti simuloidut harjoituskokeet ovat mainio tapa testata erilaisia tapoja edetä koetilanteessa. Ennen kaikkea niissä saa epäonnistua, sillä juurikin niistä virheistä oppii ja pystyy näin välttämään niitä sitten oikeassa kokeessa.

2️⃣ Laskurutiini ratkaisee

Koe ei ollut sisällöltään mahdoton, mutta nopeustasossa ei ollut varaa herpaantua. Fysiikassa ja kemiassa laskurutiini nousi keskiöön – tarvittiin kykyä soveltaa kaavoja nopeasti ja tehdä virheettömiä laskuja paineen alla.

Koejärjestelmän kaavaeditori saati laskin eivät ole kaikista ketterimmät, mutta niiden hallintaa pystyy onneksi harjoittelemaan valmennuskurssilla niin, etteivät ne koetilanteessa hidasta liikaa ja kuluta arvokkaita minuutteja.

Tämä on ollut erityisen haastavaa itselleni, joka olen kirjoittanut ylioppilaaksi nelilaskimella laskien ja käsin kirjoittaen. Tätä rutiinia hioessa hyödynsin myös valmennuskurssin pohjatonta tehtäväpankkia. Tavoitteena oli luoda tilanne, jossa peruslaskenta tapahtuu kuin itsestään ja ajatuskapasiteettia voi käyttää soveltamiseen, ei kaavojen etsimiseen tai editorin ihmettelyyn.

3️⃣ Opetus toi selkeyttä ja suunnan

Tämä on ollut ehkä allekirjoittaneelle isoin kurssilta saatu apu. Itselleni valmennuskurssin yksi tärkeimmistä anneista oli selkeä rakenne opiskeluun. Kun valmistautuminen oli jaettu pienempiin osiin ja aikataulutettu koko vuodelle, ei tarvinnut arpoa, mitä seuraavaksi opiskellaan.

Lisäksi opetuksessa keskityttiin juuri valintakokeessa toistuviin asioihin – ei pelkkään teoriaan, vaan siihen, miten tietoa oikeasti sovelletaan.

Tämä vähensi ylimääräistä stressiä ja toi tekemiseen itsevarmuutta. Ennalta määriteltyä aikataulua oli helppo seurata, ja etäkurssilla oleminen mahdollisti opiskelun suunnittelun myös omien aikataulujen mukaan.

Vaikka useamman hakuvuoden jälkeen aiheet eivät enää tuntuneet uusilta, sain silti opettajien luennoilta uusia näkökulmia ja tapoja lähestyä tehtäviä. Tässä vaiheessa kyse ei ollut enää isoista oivalluksista, vaan pienistä säädöistä, jotka saattoivat tehdä ratkaisevan eron.

Itselleni valmennuskurssilla pääsykokeisiin valmistautuminen auttoi pysymään ”suunnassa” niinäkin hetkinä kun ei olisi kiinnostanut tai jaksanut, vaan olisi halunnut heittää pyyhkeen kehään. Kyseessä ei kuitenkaan ole sprintti vaan maratoniin verrattava kestävyyssuoritus, ja olenkin erityisen kiitollinen että tälle hakuvuodelle tuota harjoitusohjelmaa ei tarvinnut itse suunnitella. Sai keskittyä siihen tekemiseen.

Mitä seuraavaksi?

Nyt voi sitten vain nauttia kesästä ja odottaa tuloksia, ja katsoa millaista hedelmää kuluneen vuoden aikana tehty työ kantaa.

Ihanaa kesää teille muillekin hakijoille – nauttikaa siitä, taakse jääneen rutistuksen jälkeen tämä on enemmän kuin ansaittua! 🙂 Ja peukut pystyyn juuri sulle, että tänä syksynä ovet aukeavat unelmiesi opiskelupaikkaan.