Kaisan hakumatka kohti psykologian opintoja

Kaisan tie kohti psykologian opintoja ei ole ollut suoraviivainen. Välivuodet, sosionomiopinnot ja työelämän kokemukset ovat kuitenkin vahvistaneet hänen haluaan tavoitella opiskelupaikkaa psykalla – mutta ilman pakonomaista kiirettä. Kaisa uskookin, että jokainen kokemus on arvokas ja vie lopulta oikeaan suuntaan päämääränä psykologian opinnot. Tässä blogitekstissä hän kertoo omasta koulutuspolustaan ja kannustaa muitakin pitämään kiinni unelmistaan, vaikka reitti niihin ei aina olisikaan suora.

Päätös hakea psykalle

Haaveammattini lapsena oli eläinlääkäri, ja sitä unelmaa tukien valitsinkin lukiossa opiskeltavat aineet. Lukion psykologian kurssien alkaessa se maailma vei kuitenkin heti mennessään.

Lukion toisena vuonna luovuin kokonaan eläinlääkärihaaveesta ja haalin itselleni kaikki mahdolliset psykologian kurssit.

En tuossa vaiheessa vielä osannut sanoa, haluaisinko työskennellä asiakastyössä psykologina vai muissa alan asiantuntijuutta vaativissa tehtävissä, mutta yksi asia oli varma: sammumaton kipinä alaa kohtaan oli syttynyt.

Miun ensimmäinen hakukerta yliopistoon opiskelemaan psykologiaa oli suoraan lukiosta vuonna 2019, jolloin jäin kauas sisäänpääsystä. Olin tuolloin vielä sitä mieltä, että en halua hakea opiskelemaan mitään muuta alaa, etten menetä omaa ensikertalaisen hakijan statusta. Tein välivuoden aikana avoimessa yliopistossa psykologian perusopinnot ja opiskelin tilastomatikkaa vuoden 2020 pääsykoetta varten.

Kuitenkin koronan iskiessä vuonna 2020, myös pääsykokeet menivät uusiksi. Se oli valtavan iso pettymys – olin opiskellut koko välivuoden kokeeseen, jonka valintaperusteet muuttuivat yllättäen aivan täysin.

Sosiaaliohjaajasta psykologiksi

En halunnut enää jäädä toiselle välivuodelle, sillä elämä tuntui jumittavan paikoillaan kouluun hakemisen ympärillä ja otin todella kovia paineita kouluun pääsystä. Tarvitsin tuossa hetkessä ennen kaikkea hengähdystauon psykakuplasta. Vuonna 2020 hainkin syksyn yhteishaussa opiskelemaan sosionomiksi. Sain koulupaikan ja aloitin opinnot tammikuussa 2021.

Valmistuin sosionomiksi 2023 ja opintojen aikana en hakenut kertaakaan psykalle, mutta unelma psykologian opiskelusta ei unohtunut missään vaiheessa.

Sain keväällä 2024 myös psykologian aineopinnot valmiiksi avoimessa yliopistossa, joten ensi kertaa pystyin hakemaan myös maisterihaussa sekä Jyväskylään filosofian maisteriksi, pääaineena psykologia, tähtäävään tutkintoon.

Sosionomiopintojen ajan koin, että omaa paikkaa oli vaikea löytää. Suuntauduin opinnoissa mielenterveys- ja päihdepuolelle, mutta käytännön työ sosiaaliohjaajana ei kuitenkaan täyttänyt tiedonjanoa psykologiasta, vaikka kentältä saikin valtavasti tärkeää oppia.

Kipuilin paljon valmistumisen jälkeen sen kanssa, olinko opiskellut sosionomiksi turhaan, sillä koin olevani ikään kuin uudestaan lähtöruudussa, tosin tällä kertaa ilman ensikertalaisuutta, ja sen myötä paine päästä psykalle kasvoi todella kovaksi.

Olin kevään 2024 todella väsynyt yksityiselämässä tapahtuneiden asioiden, työn ja opintojen tuoman kuormituksen takia. Yritin silti parhaani valmistautua pääsykokeisiin, mutta en ollut yllättynyt, kun loppukesästä sain tiedon, etten saanut koulupaikkaa tälläkään kerralla. Päädyin monen mutkan kautta sosiaaliohjaajaksi lastensuojeluun ja työn ohessa innostuin opiskelemaan yhteiskuntatieteitä avoimessa yliopistossa.

Lastensuojelussa ensimmäistä kertaa tuntui siltä, että joku muukin kuin psykologia alana tuntui omalta.

Tällä hetkellä koen olevani oikeassa paikassa omassa elämässäni ja iso taakka on pudonnut harteilta, sillä psykalle pääseminen ei tunnu enää niin pakonomaiselta.

Tiedän, että haluan päästä opiskelemaan psykologiaa ja olen valmis tekemään sen eteen töitä, mutta miulla ei ole enää niin kiire päästä kouluun, sillä elämää on myös psykalle hakemisen ulkopuolella. Uskon, että olosuhteet erityisesti jaksamisen kannalta ovat otollisemmat, kun ei tarvitse puristaa mailaa ihan niin kovasti.

Omanlainen koulutuspolku

Uskon, että kaikkien kokemusten ja koulutusten summa valmistaa lopulta siihen, jos ja kun jonain päivänä ovet psykalle aukeavat. Haluan sanoa omista kokemuksistani oppineena, että mikään koulutus ei ole mennyt hukkaan ja vaikka alla olisikin jo korkeakoulututkinto, niin omista unelmista saa ja kannattaa pitää kiinni.

Keväällä 2025 on jo miun neljäs hakukerta psykalle. Aina välillä joku kysyy, kuinka monta kertaa oon ajatellut hakea? Tähän vastaan tyypillisesti, että niin monta kertaa, kuin itsestä tuntuu hyvältä. Kukaan ei voi ulkopuolelta määrittää sitä, kuinka monta kertaa ”on ok” hakea kouluun ja milloin pitäisi luovuttaa. Oon tällä hetkellä tosi onnekkaassa asemassa, kun voin tehdä mielekästä työtä ja samaan aikaan valmistautua pääsykokeisiin ja tavoitella omia unelmia.

Eezy Valmennuskeskuksen itseopiskelumateriaali Psykanetti on osoittautunut erittäin hyväksi työn ohessa hakevalle, sillä materiaali on aina käytettävissä ja kurssilla voi edetä omaan tahtiin.

Etenkin kun lukiosta ja aktiivisesta matematiikan harjoittelusta on omalla kohdallani aikaa, niin valmennuskurssi tarjoaa hyvät puitteet psykologian pääsykokeeseen valmistautumiseen ja aihe-alueiden kertailuun.

Keväällä 2025 haen ensisijaisesti opiskelemaan psykologiaa, mutta ajattelin käydä pyörähtämässä myös sosiaalityön pääsykokeessa. Miun hakumatkaa voit seurata Instagramissa nimimerkillä @kaisastudies.

Tsemppiä kaikille hakukevääseen. Ootpa sitten missä vaiheessa omaa koulutuspolkua tahansa, oot varmasti juuri oikeassa paikassa lähestymässä omia unelmia.